Vaikka Markku päiväsaikaan pystyi melko hyvin torjumaan mielestään Sirkan ja kaksosten kuoleman ja kaiken muun siihen liittyvän, olivat yöt toisenlaista aikaa. Silloin alitajunnassa muhineet ajatukset pääsivät valloilleen kenenkään niitä estämättä ja toivat Markun uniin mielikuvia ja ajatuksia, jotka saivat hänet näkemään painajaisia. Tämäkään yö ei ollut poikkeus.

Vaivuttuaan uneen mielessään uuden elämän raikkaat ja valoisat suunnitelmat Markku nukkui jonkin aikaa rauhallisesti. Mutta aamuyöllä alkoivat unikuvat olla tuskaisia muistutuksia menneen elämän tapahtumista ja sen sisältämistä käsittelemättömistä asioista. Markku pyöri ja heittelehti tuskastuneena vuoteellaan. Hän huusi ääneen ja huutoonsa hän viimein heräsi. Sydän hakkasi rinnassa kuin viimeistä päivää ja hikikarpalot olivat kihonneet otsalle. Pyjama ja lakanatkin tuntui aivan kosteilta.

Markku nousi istumaan vuoteensa laidalle. Vuodevaatteet oli vaihdettava, muuten ei uni enää tulisi. Janokin oli. Sydän edelleen rinnassa hakaten Markku nousi ylös ja suunnisti pimeässä kohti keittiötä. Siellä häntä odotti uusi kauhu. Sirkka istui tuolilla pöydän ääressä, ja näytti aivan siltä, että hän oli juuri nousemassa ylös ja alkoi lähestyä Markkua. Taas Markku huusi, mutta älysi sitten sytyttää valon.

Keittiön valjussa valossa Markku näki, että se, mitä hän oli luullut tuolilla istuvaksi Sirkaksi, olikin kasa hänen omia vaatteitaan, jotka hän illalla väsyneenä oli heittänyt tuolille jaksamatta ripustella niitä paikoilleen. Pimeässä, mieli unikuville herkistyneenä, oli kasa Markun silmissä näyttänyt kyyryssä olevalta ihmishahmolta, joka aivan kohta ojentautuisi ja nousisi ylös.

Helpotuksesta huokaisten Markku laski hanasta vettä lasiin ja joi ahnaasti. Sitten hän nosti vaatemytyn tuolilta ja heitti sen nurkkaan. Aamulla, päivänvalossa hän sen sitten selvittäisi, mutta toista kertaa hän ei aikonut olemattomia säikähtää.

Keittiössä tuntui viileältä kosteassa pyjamassa. Saatuaan pahimman janonsa sammutettua Markku kiirehti vaihtamaan vuoteeseen lakanat ja itselleen kuivan pyjaman. Sitten hän asettui uudelleen pitkälleen. Mutta uni ei tullut silmään. Markku kääntyili ja huokaili, yritti laskea lampaita ja tyhjentää mielensä kaikesta, jotta uni viimein saapuisi. Turhaan. Uni, johon hän oli herännyt, palasi yhä uudelleen ja uudelleen elävästi hänen mieleensä…