Yllättäen Susi kysäisi, mitä Punahilkka arveli suhteista, joissa sen osapuolilla ei ollut yhteistä kieltä.
Ensin Punahilkka luuli Suden tarkoittavan nyt vaikkapa heidän suhdettaan, jossa yhteistä kieltä ei tosiaankaan kovista yrityksistä huolimatta tahtonut löytyä. Mutta Susipa tarkoittikin suhteita, joissa oltiin eri maiden kansalaisia ja oikeasti puhuttiin eri kieltä.
 
Suorasukaiseen tapaansa Punahilkka paukautti, ettei uskonut sellaisilla suhteilla olevan minkäänlaisia mahdollisuuksia. Sitten Susi alkoi kertoilla omista kokemuksistaan. Hänellä oli monen vuoden ajan ollut ulkomaalainen naisystävä. Kumpikaan ei osannut toisensa kieltä, mutta yhdessä vain oltiin. Ei tosin vakituisesti, mutta vierailuja puolin ja toisin tehtiin usean vuoden ajan.
 
Eihän siitäkään suhteesta sitten lopulta mitään valmiimpaa tullut. Punahilkka ei käynyt utelemaan, mikä meni vikaan, mutta ajatteli itsekseen, ettei tuo mikään ihme ollut. Sitäkin ajatteli, ettei itse ainakaan voisi koskaan ajatella sellaista suhdetta, jossa ei toiselle saisi yhteisellä kielellä kertoa tunteistaan, tuntemuksistaan, haluistaan, kaipuustaan, ikävästään, suuttumuksestaan, pettymyksistään: ylipäätään kaikesta, mitä inhimillinen, kahdenkeskinen suhde ja elämä yleensä sisälsi.
 
Tuli Punahilkalle kyllä sekin mieleen, että tämän tapaiselle Sudelle varmasti sopi juuri tuollainen suhde. Siinä ei tarvinnut vastailla kiusallisiin, suorasukaisiin kysymyksiin, ei tarvinnut käytöstään tai valintojaan selitellä, kun ei toinen kuitenkaan sitä ymmärtäisi, ei tarvinnut pohtia sen paremmin syitä kuin seurauksiakaan.
 
Näin syvällisiä eivät Punahilkka ja Susi olleet vielä kertaakaan aiemmin puhuneet. Sähköposteissa oli Punahilkka monta kertaa sitä yrittänyt, mutta aina se oli kariutunut siihen, että Susi jätti vastaamatta aivan suoriinkin kysymyksiin eikä suostunut pohtimaan mitään henkilökohtaista tai tunnetasolla liikkuvaa.

Suden viestit käsittelivät päivänpolitiikkaa, energian hintaa, verotusta, hänen omia arkisia töitään ja muuta sellaista. Punahilkka taas olisi halunnut puhua heidän suhteestaan, yleensä ihmisten välisestä kanssakäymisestä, elämästä, tunteista. Tällaiset asiat eivät vain tahtoneet ottaa tulta, vaikka hän kuinka yritti.
 
Nyt Punahilkalla oli tilaisuus, ainakin jonkinmoinen, kertoa hiukan omasta elämästään, siitä, mitä hän koki oppineensa, mitä elämältä halusi tai ei missään nimessä enää halunnut, jos valita saisi. Ja paljastihan Susikin sisintään sen verran, että Punahilkka alkoi hiukan ymmärtää Suden pidättyväistä käytöstä
.
Susi kysyi Punahilkalta mm. sitä, oliko tämä koskaan pettänyt miestään, josta nyt oli siis jo eronnut. Tämä asia tuntui olevan jotenkin tärkeä Sudelle. Sitä hän ei paljastanut, oliko itse tullut petetyksi suhteissaan, mutta kertoili kyllä lähipiirinsä ikävistä asioista.