En muista, että aivan pikkulapsuudessani olisi Sallan kuolema mitenkään vaikuttanut elämääni. Elämässä itsessään oli yllin kyllin ihmettelemistä pienelle kasvavalle lapselle, sitten kun vauva-aika oli ohi. En ole koskaan kokenut, että olisin jäänyt vaille äidin rakkautta ja huolenpitoa, vaikkei hän esimerkiksi kyennyt imettämään meitä kumpaakaan kaksosta. Sitä asiaa ei sovi ihmetellä. Jos on juuri synnyttänyt kaksi isokokoista vauvaa ja heti perään haudannut yhden lapsistaan, on koko keho ja mieli varmasti niin sekaisin, että hyvä, kun selviää itse joten kuten päivästä toiseen.

Isommat lapset ottivat varmasti osansa vauvojen hoitovastuusta, samoin samassa taloudessa asuva Saima-täti. Myös muut sukulaiset ja naapurusto auttoivat voimiensa ja kykyjensä mukaan. Sallan kuolema oli koskettanut niin isoa joukkoa ihmisiä, että monet halusivat olla jakamassa perheen surua ja toisaalta iloita pienistä vauvoista, jotka omalla määrätietoisella olemuksellaan ja vauvan vaatimuksillaan edustivat tulevaisuutta.

Salla oli ollut hyvin lahjakas lapsi. Hän oli omin nokin perheen ensimmäisenä lapsena pyrkinyt oppikouluun ja päässyt sinne. Kuollessaan hän oli oppikoulun neljännellä luokalla. Erityisen taitava Salla oli äidinkielessä. Koulussa oli juuri ennen Sallan sairastumista kirjoitettu aine. Aineestaan, jonka otsikko oli "Aamu", sai Salla täyden kympin. Kun aineita palautettiin, oli Sallan paikka ensimmäistä päivää tyhjänä. Kukaan ei voinut aavistaa, ettei Salla koskaan enää palaisi pulpettiinsa eikä näkisi aineestaan saamaansa korkeinta arvosanaa.

Kun Salla kuoli, hänen aineensa julkaistiin sanomalehdessä. Opettaja oli sen sinne lähettänyt. Saatesanoissaan opettaja mainitsi, että Sallan oma elämäkin oli ollut kuin aamu, josta hän niin kauniisti ja herkästi kirjoittaa aineessaan. "Rannan saavuttaessaan sekin nousi taivaan sineen ja hymyili kilpaa vastaheränneen kiurun kanssa".

Minullakin on jossain tallessa Sallan aineen lehtileikkeen kopio. Kun ajattelen, että sen kirjoittaessaan oli kuollut sisareni vasta 14-vuotias, en voi muuta kuin ihmetellä ja tuntea kunnioitusta hänen taitojaan kohtaan. Itse en 14-vuotiaana olisi moiseen kyennyt, tuskin myöhemminkään. 

Olen useasti ajatellut, mitä Sallasta olisi mahtanut tulla, jos hän olisi saanut elää. Olisiko hänestä tullut kirjailija vai jonkin muun luovan alan taitaja, sitä voi vain arvailla. Potentiaalia hänessä varmasti olisi ollut vaikka mihin.