Minua ihan nauratti. Kainous nyt ei ollut ensimmäinen este saunomisen tiellä. Sen tein miehelle heti selväksi. Mies kertoi sen kyllä jo ymmärtäneensä aikaisemman viestinvaihdon perusteella. Tuskinpa hän muuten olisi ventovierasta naista muutaman viestin ja yhden puhelinkeskustelun perusteella kanssaan saunan houkutellut. Mutta mitkä mahtoivat sitten olla ne muut esteet? tahtoi mies tietää.

Aloitin listaamisen. En tehnyt sitä niinkään estelymielessä kuin siksi, että halusin miehenkin heti alusta alkaen tiedostavan asiat, jotka tähän saunomiseen liittyivät. Ensimmäinen oli tietenkin se, että tapaisimme toisemme ensimmäistä kertaa. Kumpikaan ei ollut nähnyt kuvaa toisesta, joten se, ettei miellyttäisikään toista ulkonäöllisesti tai jostain muusta syystä, oli syytä ottaa huomioon. Seuraava este tai ainakin hidaste oli välimatka. Sitä oli noin satakunta kilometriä, ja alkutalvesta hämärä tuli jo aikaisin iltapäivällä. En nyt suoranaisesti vältellyt pimeässä ajoa, mutta en siitä kovasti pitänytkään. Ja minunhan se matka olisi taitettava, kun sauna kerran oli miehen luona.

Entä siinä tapauksessa, että sukset kertakaikkisesti menisivät ristiin jo ladulle yritettäessä, niin että saunomista sen paremmin kuin mitään yhteistä ei voitaisi ajatellakaan? Ajaisiko mies minut tien päälle ja kotimatkalle keskellä yötä, vai saisinko viettää yöni jossakin nurkassa. Nämä olivat tärkeitä kysymyksiä, joihin ehdottomasti halusin saada vastauksen etukäteen. Sen verran kokenut deittailija ja treffeillä kävijä olin, etten arkaillut kysyä, miten sitten toimittaisiin, jos kiinnostusta ei puolin ja toisin olisikaan ja samassa asunnossa kuitenkin oltaisiin.

Punnitsimme asioita puoleen jos toiseenkin. Lopulta sovimme, että laitan auton lämmitystolppaan pariksi tunniksi, varaan mukaani yöpymiseen tarvitsemani henkilökohtaiset tavarat ja lähden tien päälle. Miehen asunnossa oli kaksi makuuhuonetta, joten jos toisen läheisyys alkaisi tuntua ylivoimaiselta kestää, voisi kumpikin viettää yön omassa rauhassaan. Yön selkään ei mies minua missään tapauksessa ajaisi. Hän oli herrasmies, joka osasi kyllä käyttäytyä. Myöhemmin tuo herrasmiesmäisyys tuli ilmi monellakin eri tavalla, sen tulin huomaamaan.

Se parin tunnin aika, jonka lämmittäisin autoa ennen lähtöä, oli myös molemmille hyvää aikaa miettiä, halusiko tapaamista oikeasti. Saattoihan kyse olla vain kahden spontaanin ihmisen äkkiä mieleen juolahtaneesta päähänpistosta, jonka vähän aikaa tuumailtuaan halusikin perua. Ääneen sitä ei kumpikaan sanonut, vaikka molemmat sitä melko varmasti ajattelivat, sillä antoihan se hyvän takaportin, jos katumus vielä valtaisi mielen.