Tyttären ylioppilasjuhlat sujuivat hyvin. Soile oli onnellinen ja vapautunut. Elämä hymyili, pitkä vapaa-aika odotteli ja kaikki tuntui olevan parhain päin. Juhlia seuranneena arkena poikkesi Soile vielä työpaikalleen, sillä hän oli lainannut sieltä tuoleja juhlia varten ja nyt hän meni ne palauttamaan.

Kuinka ollakaan ”törmäsi” hän siellä työtoveriinsa, jonka kanssa oli vaihtanut suudelman pari päivää aiemmin. Viimeisenä työpäivänään oli Soile saanut samaiselta mieheltä vielä kukankin. Nyt Soile kiitteli saamastaan kukasta ja toivotti miehelle kaikkea hyvää. Lisäksi hän vakuutteli, että suudelmasta huolimatta ei hänellä ollut minkäänlaisia aikeita hankkia elämäänsä muutoksia.

Mies vakuutteli samaa omalta osaltaan, mutta kumpikaan ei sillä hetkellä tiennyt tai halunnut tietää, miten helppoa on lausua kaikenlaisia sanoja. Paljon vaikeampaa on elää lausumiensa sanojen mukaan. Ja vaikka halua ja yritystä elää sanojensa mukaista elämää olisikin, voi yksi lyhyt hetki tai kohtaaminen kääntää koko elämisen suunnan aivan uusille urille. Usein käy myös niin, että se ajatus, joka tuntuu aivan mahdottomalta toteutuakseen, alkaa hiljalleen toteutua. Kun muutoksen siemen on kylvetty otolliseen maaperään, ei sen itämistä ja kasvamista voi enää mikään estää.

Tämäkin kohtaaminen Soilen ja miehen välillä päättyi suudelmaan. Mutta sitten Soile lähti elämään sitä elämää, josta äsken niin ponnekkaasti oli julistanut kiinni pitävänsä. Soile kielsi ehdottomasti miestä lähettämästä tekstiviestejä. Mitään muutakaan yhteydenpitoa ei suunniteltu. Kumpikin uskoi tai oli uskovinaan vakaasti, että tämä päätös myös pitäisi.

Tytär oli saanut kesätöitä koko kesäksi. Hän jäi siis kotosalle, kun Soile ja Mikko suuntasivat mökkejä siivoamaan. Niitten siivous oli tarkoituksella jätetty koulujen loppumisen jälkeiseksi ajaksi, sillä Soile halusi rauhassa järjestää tyttären ylioppilasjuhlat. Mökkeihin olisi tulossa asukkaita vasta juhannuksena, joten senkään puoleen ei ollut mikään kiire.

Soile siis siivosi taas kahta mökkiä katosta lattiaan. Ajatukset askartelivat tämän tästä työtoverissa, jonka kanssa hän oli vaihtanut pari suudelmaa. Mitään muuta ei ollut tapahtunut, ja silti tunsi Soile kuin heränneensä pitkästä unesta uuteen elämään. Kummallinen tuli paloi hänen sisällään, ja hän tunsi kuin nuortuneensa.

Myös suhde Mikkoon muuttui. Soilen pitkään horroksessa ollut seksuaalisuus heräsi uuteen kukoistukseensa. Nyt oli Soile useimmiten aloitteen tekijä. Hän ei välittänyt siitä, mitä Mikko kukaties ajatteli tästä uudesta Soilesta, joka halusi rakastella usein ja kiihkeästi. Soile toteutti nyt patoutuneita tarpeitaan ja uutta, herännyttä seksuaalisuuttaan.

Totta kai Soile tiesi ja ymmärsi ja myönsi itselleen, mikä hänen halunsa oli saanut heräämään. Se oli toisen miehen kosketus ja se hyväksyntä, arvostus ja kiinnostus, jota hän tuon miehen sylissä lyhyen hetken oli kokenut. Vuosiin ei ollut Mikko kohdellut Soilea kuin rakastamaansa naista, saati arvostanut tai kunnioittanut häntä tipan tippaa. Vähättely, ylenkatse ja moite olivat olleet ne ainoat keinot, joilla Mikko ”välittämistään” oli Soilelle osoittanut. Soile ei ollut Mikon silmissä mitään, hän ei osannut mitään, hän ei ollut edes tavallisen kohtelun arvoinen.

Kun Soile äkkiä muuttui, heräsi myös Mikon pelko. Tai oikeammin se vahvistui, sillä pelkoahan kaikki nuo ilkeydet ja huono kohtelu olivat olleet. Mikko kuvitteli, että väheksymällä Soilea hän saisi tämän uskomaan omaan mitättömyyteensä ja siten pysymään kuristavassa avioliitossa. Jo Soilen heräävä kiinnostus ulkomaailmaa kohtaan oli saanut Mikon tuntosarvet pystyyn. Ilkeään ja ivalliseen sävyyn hän huomautteli Soilen viidenkympin villityksestä ja siitä, miten kova meno tällä jatkuvasti oli päällä. Soile ei kuitenkaan antanut Mikon huomautusten ja letkautusten lannistaa itseään. Vihdoinkin oli hän löytämässä tien, joka veisi hänet kohti sitä Soilea, joksi hänet oikeasti oli tarkoitettu.