Iltapäivä ja ilta meni sitte taas enemmän tai vähemmän Pelastusarmeijalle. Mulla ei migreeni vaan meinaa helepottaa, vaikka työressiä ei ny ainakaan enää pitäs olla. Tai jos se onki ressiä siitä loman jäläkeen alakavasta työstä! Kai mun täytyy mennä tarkempaan syyniin tuon pääni kans. Meinaan vaan, että kalliiks se tuloo ostella ja syyvä lääkkeitäki, jos ne ei sitte ees auta. ”Päässä se vika on”, tuumas äitivainaa aina sanoa, ja kyllä alan kallistua samaan suuntaan.

Äskön muuten luin jonku iltapäivälehen uutisen, joka oli aika karmea. Joku englantilainen nainen oli lomaillu oliko se ny Perussa. Paluumatkalla sille oli tullu kamala päänsärky ja oli tuntunu siltä, ku pään sisältä kuulus rapinaa. Aamulla oli tyynylle valunu korvasta visvaa.

Nainen meni lääkäriin. Lääkäri tutki ja sorkki korvaa eikä uutisen mukaan puhua pukahtanu tuntiin. Viimen potilaan äiti oli vaatinu kertomaan, mitä korvassa oli. Lääkäri oli sanonu, että siellä on kaks lihavaa kärpäsen toukkaa, joita tuntu olevan mahoton saaha korvasta ulos. Ne meni karkuun sitä mukaa, ku lääkäri niitä sorkki. Naisen pää kuvattiin, ku haluttiin tietää, mihin asti vieraat oli ennättäneet tiesä nakertaa.

Viimen kävi niin, että kirurgien piti poistaa toukat leikkaamalla. Ja korvassa oliki kaheksan pulskaa ja näläkästä toukkaa. Ne oli näläkääsä paremman ruuan puutteessa syöneet naisen korvakäytävää ja saaneet aikaan jo 12 millin reiän. Ei ihime, että päätä pakotti!

Loppujen lopuks kaikki meni hyvin. Suurempaa vahinkoa, ku reikä korvakäytävässä ei naiselle tullu eikä pysyviä vammoja. Mutta aika karmea juttu tuo minusta on. Niin että ku päässännä alakaa surista ja pöristä, niin menkää viimestään sillon lääkäriin. Ei sitä näköjään ikään tiijä, millasta sakkia sieltä voi löytyä. Emmää ny kumminkaan vielä epäile, että mun päässä kärpäsentoukkia olis, rapina nääs puuttuu vielä!

Ku ei pää tuntunu mistään tokenevan, niin mää aattelin, että ulukoilu ja liikunta vois tehä hyvää. Me lähettiin vähä kävelylle. Tehtiin pitkä lenkki rannassa, kerättiin kukkia, ku oltiin menossa hauvalla käymään ja syötiin vielä kioskilla jäätelöt. Ei auttaneet mitkään konstit. Pakko oli vielä ennen maata menoa ottaa pilleri, ja kai mää sitte jotenki sain unen. Aamulla ku heräsin, tuntu pää terveeltä ja olo oli sellanen, että olis voinu vaikka maan kääntää ympäri.

Jo eellisiltana oli ilima viilenny ja aamulla se tuntu meleko raikkaalta. Lähettiin taas tutkimaan kirpputoreja, ku pari oli vielä kahtomata. Vaikka mää katoin netistä aukeamisajat, niin liian aikasin taas oltiin paikalla, ku mentiin autolla. Sitte myöhemmin selevis, että toinen ei sinä päivänä auennu ollenkaan, mutta enhän mä sitä etukäteen ollu tietenkään selevittäny. Ihimettelin vaan kahteenki kertaan oven takana, ku ei vieläkään oo avattu eikä kumminkaan mitään lappua oo laitettu, että miksei.

Toisella kirpparilla oli kamalasti väkeä ja kuuma ku saunassa. Mää löysin itelleni pari hametta ja jokusen lautasen. Yks lautasista oli semmonen kippo ja siinä oli mun nimi. Siks mää sen ostin. Muut kolome oli asetteja, ja ne mää ostin, ku tartten just sen kokosia lautasia, jotka voi laittaa mikroon. Niissä ei ollu kultauksia. Ja nättiäki ne oli. Olin oikeen tyytyväinen ostoksiini.

Sisko ei ensin meinannu löytää mitään. Se oli vissiin pariinki kertaan kiertäny kaikki paikat, ku mää vasta alakupäätä tutkin, eikä mitään näkyny vielä kainalossa. Mää huomasin sitte yhen laukun ja esittelin sen sille, ku se eellispäivänä oli haikaillu samanvärisen laukun perään siellä toisella kirppiksellä. Mutta se oli ollu niin kallis ja pieni, että se ei malttanu sitä ostaa, ku ei niin mahotonta laukun tarvista kumminkaan ollu.

Tää laukku oli isokokonen käsilaukku, hyväkuntonen, ei tietenkään niin nätti, ku se pieni ja soma käsilaukku. Mutta ku hinta oli vaan kuuvesosa sen pienen laukun hinnasta ja tämäki laukku oli hyvännäkönen, niin kaupat synty. Kotona sitä ootti vielä mukava yllätys. Ku se alako aukoa laukkua ja sen vetoketjuja ja tutkia lokeroita vähä tarkemmin, löyty yhestä taskusta tyylikäs kaulakoru. Se oli sinne myyjältä kai unohtunu, ku oli pistäny laukun myyntiin.

Niin sai sisko alle nelijällä eurolla hienon laukun ja tyylikkään kaulakorun. Ehkei se sitä korua ois ostanu, jos se erikseen olis ollu myynnissä, mutta kaupanpäällisenä se kyllä kelepas. Niin että tarkistakaapas laukkujen ja takkien taskut ennen ku viettä niitä myyntiin, ettei sinne mee vahingossa sellastaki, mitä että oo meinanneetkaan myyvä. Tai että ainaki saatta hinnan kaikista.