Loppujen lopuksi juhlat onnistuivat oikein hyvin, vaikka itse juhlien päätähti loistikin poissaolollaan. Aluksi tunnelma tietysti oli vähän jäykkä ja pettynytkin, mutta sitä mukaa, kun tarjoilu eteni isännän toimiessa kahvinkaatajana, alkoivat juhlavieraat hiljakseen sulaa. Pettyneimpiä tyttären poissaoloon olivat tietysti isä ja vanha mummi, johon tyttärellä oli hyvät välit. Me muut olimme vieraampia, minä oikeastaan kaikista vierain, joten me taisimme juhlien edetessä jo lähes unohtaa, ketä tässä oikein piti juhlia.

Juhlien jälkeen elämä jatkoi normaaleissa uomissaan. Minä kävin töissä tahollani, mies omallaan. Tapasimme harvakseltaan. Minun tyttäreni oli saanut opintonsa ja lopputyönsä ulkomailla päätökseen, ja edessä oli enää todistuksen hakeminen. Se tapahtuisi helmikuun lopulla. Minä olin jo aikoja sitten luvannut lähteä asiaa paikan päälle todistamaan, ja niinpä lentoliput oli tilattu ja hostelli varattu hyvissä ajoin. Matka sattui sopivasti talvilomani alkuun.

Jo kohta joulun jälkeen oli tytär palannut Ranskasta, jonne poikaystävä vuorostaan jäi opintojaan päättämään. Tyttärellä oli edessä kesätyöpaikanhaku, ja monet olivat ne haastattelut, joihin hän matkansa suuntasi. Minä äitinä seurasin vierestä, kun tytär monen haastattelun jälkeen pettyneenä totesi, ettei tuntunut ollenkaan mukavalta olla jatkuvasti se ”toiseksi paras”. Yritin parhaan taitoni mukaan lohduttaa ja kannustaa häntä eteenpäin. Onneksi tytär tässä asiassa on perinyt joitain luonteenpiireteitä minulta. Vastoinkäymisissä hän ei jää tuleen makaamaan, vaan kohta pahimman pettymyksen nieltyään on hänellä jo kymmenen muuta suunnitelmaa mielessään ja hän alkaa niitä myös heti toteuttaa.

Koska tytär olisi nyt kohta valmis toimittaja, haki hän tietysti sen alan töitä. Kilpailu työpaikoista tuntui kuitenkin olevan kovaa. Edelliskesänä oli hän ollut töissä paikallislehdessä ja saanut sieltä hyvän työtodistuksen. Nyt olisi ollut työpaikka siellä tiedossa taas. Tytär halusi kuitenkin edetä seuraavalle portaalle.

Hän kysyi minulta, pitäisikö hänen ottaa vastaan varma, tuttu työpaikka, koska voisi käydä niinkin, ettei muita tarjouksia tulisi. Minä vastasin, että nyt kannatti ottaa riski. Paikallislehti oli jo nähty. Varmasti hän saisi töitä jostakin muualta.

Ja niinhän siinä kävi, että paikka valtakunnan levikiltään toiseksi suurimmassa sanomalehdessä aukeni. Se oli myös lehti, jossa tytär ainakin kuvitteli pääsevänsä käyttämään toiselta opiskelualaltaan hankkimaansa tietoa ja taitoa. Käytäntö osoittautui hiukan toiseksi, mutta yhtä kaikki tyttären kokemus ja näkemys laajenivat taas aika tavalla. Myös palkka oli huomattavasti isompi kuin edelliskesänä. Valmis tutkinto takasi sen. Lisäksi tyttärellä oli jo asunto valmiina lähellä työpaikkaa. Kesä olisi siis niiltä osin turvattu.