Poikamies oli siis kyseessä. Hän oli hiukan minua nuorempi, mutta ajattelin, että se saattaisi pitkässä juoksussa olla pelkkä etu. Miehen profiilista luin, että hän harrasti matkustelua. Kun minäkin pidin siitä kovasti, olisi meillä ainakin yksi kiinnostuksen kohde. Mies kertoi olevansa myös määrätietoinen ja tulevaisuuteen suuntautunut, ei siis mikään tuleen makaamaan jäävä vätys.
Tietysti tiesin, että profiiliin saattoi kirjoittaa paljon sellaista, millä ei totuuden kanssa ollut pienintäkään tekemistä, mutta en silti heti alussa alkanut epäillä miehen kirjoituksia. Aika näyttäisi melko pian, oliko jokin asia totta vai vain ihmisen omaa kuvitelmaa ja toivetta itsestään ja ominaisuuksistaan.
Se, että mies kertoi olevansa poikamies, minua hiukan arvelutti. Mihinkään peräkammarin poikiin minulla ei ollut halua tutustua, mutta enhän kyllä tässä vaiheessa voinut tietää, vaikka miehellä olisi ollut useitakin seurustelusuhteita takanaan. Niitä olisi hyvä olla edes yksi, sillä yli nelikymppinen poikamies, joka ei koskaan ole seurustellut, ei ainakaan minussa herätä suuria odotuksia. Jonkin sortin seurustelusuhteet hiovat ihmistä tulemaan paremmin toimeen muiden kanssa, kun aina ei voi ajatella vain itseään.
Toinen arveluttava asia miehen profiilissa oli se, että hän oli kirjannut ainoaksi tavoitteekseen avioliiton. Vastaeronneena ja omaa, itsenäistä elämää vasta hetken aikaa maistaneena minä kauhistelin ajatusta, että solmisin uuden avioliiton. Seurustella kyllä voisin, mutta olin ajatellut, että haluaisin asua yksin omassa kodissani. Mies asuisi myös omineen, ja viettäisimme mukavaa ja rentoa yhteistä aikaa, kun yhdessä asumisen kaikki arkiset kompastuskivet siitä puuttuisivat.
Päätin kuitenkin jättää tuollaiset ajatukset mielestäni tässä vaiheessa ja olla sotkeentumatta lillukanvarsiin. Eihän ollut ollenkaan kirkossa kuulutettu, että mies edes vastaisi viestiini. Olisi aivan turhaa energian haaskausta yrittää etukäteen eliminoida pois kaikkea sellaista, mikä ehkä saattaisi aiheuttaa ongelmia. Nyt pitäisi katsoa rohkeasti, tulisiko asiasta mitään
Niinpä olin laittanut hänelle viestiä, jossa selkeästi olin ilmoittanut, että mihinkään päivä- tai viikkokausien kirjallisiin tutustumisiin en alkaisi. Muutaman tunnustelevan viestin jälkeen soitettaisiin ja sitten tavattaisiin, jos kumpaakin asia kiinnosti. Mies oli vastannut, ettei hänenkään tapoihinsa kuulunut jahkailla, ja lauantaina olimme siis sopineet tapaavamme.
Kommentit