Pienen blogiyhteisön elämä näytti tasaantuneen arkiseksi taaperrukseksi. Aamulla herättiin ja luettiin päivän mietelause, jota sitten milloin ahkerammin, milloin laiskemmin kommentointiin.

Päivä sujui yleensä hiljaiselossa, sillä useilla taisi vielä työ olla se, joka vähän määritteli ajankäyttöä. Mutta oli toki niitäkin, joilla aikaa tuntui riittävän niin kirjoitteluun kuin kommentteihinkin. Aiheet olivat kuitenkin jokseenkin tavanomaisia; kaikki räväkkyys tuntui tyyten kadonneen.

Onneksi sentään oli vielä niitä, jotka yksinkertaisimmastakin tekstinpätkästä saivat aikaan väärinymmärryksen: tahallisen tai tahattoman. He olivat, ainakin omasta mielestään, yhteisön todellisia väriläiskiä, jotka jo pelkällä olemassaolollaan ja varsinkin sillä, että itse omassa korkeassa persoonassaan ilmestyivät muitten, värittömämpien joukkoon, saivat kävijämäärät hyppäämään lähes pilviin.

Heidän tekemisensä ja sanomisensa, osoittakoot ne sitten heistä itsestään mitä tahansa, myönteistä tai kielteistä, kiinnostivat kaikesta päätellen niin yhteisön omaa porukkaa kuin ulkopuolisiakin. Vähän oli tietysti ikävää kissan itsensä mennä häntäänsä nostamaan, mutta pakkohan se oli, kun eivät muut, ymmärtämättömät ja vähemmän kouluja käyneet sitä älynneet tehdä. Ja se suunnaton huumorintaju ja leikillisyys, jota he kaikissa toimissaan osoittivat! A vot; sen rinnalla olisi kalvennut jo koko maailman ornitologinen osaaminenkin!

Oli myös heitä, jotka joissakin kommenteissaan antoivat ymmärtää tykkänään jättäneensä kaikenlaisen muun kommentoinnin, mitä nyt tähän tuli laitettua tämä pieni kirjoitus. He olivat keskittyneet pääsääntöisesti päivittämään omia blogisivujaan, jotka kyllä sitten, yllätys yllätys olivat edelleen yhteisblogin kirjoissa, vaikka kirjoittajat joskus virtuaaliovet paukkuen olivat yhteisöstä lähteneet eivätkä, omien sanojensa mukaan taakseen olleet vilkaisseetkaan. Nimen vaihtamisella näytti olevan suuri voima; blogistista tuli uusi blogisti, kun nimimerkin päivitti.

Mitä taas tulee siihen, että kyseiset henkilöt olisivat mukamas jättäneet lähes kaiken kommentoinnin ja muunkin osallistumisen, niin sekin oli pötypuhetta. Ainakin kärpäsen blogia kommentoi varsin ahkerasti eräät henkilöt, jotka esiintyvät milloin miehen nimellä, milloin naisen nimellä, joskus anonyyminä ja joskus, tosin erittäin harvoin, ihan omillakin nimillään.

Omalla nimellä esiintymisen tulkitsi kärpänen siten, että sillä oli tarkoitus johtaa harhaan muita lukijoita, etteivät he myös noita muita kommentteja yhdistäisi em. kommentoijiin. Kommentit olivat tietenkin valitusta henkilöllisyydestä ja sukupuolesta riippumatta noiden omien nimimerkkien ja persoonien puolustuspuheenvuoroja. Kun ei myötätuntoa lähimmäisiltä herunut, täytyi sitä itse itselleen antaa ja yrittää toisille uskotella, että on moniakin, jotka samaa mieltä kommentoijien kanssa olivat…