Sulkapää tuntui aivan asuvan virtuaalimaailmassa, sillä niin tiuhaan tahtiin häneltä kommenttia irtosi. Ihmekös sitten, jos aivan kaikki eivät kohdalleen osuneetkaan. Nyt hän kävi uudestaan taistoon koko pienen yhteisön puolesta mainiten, miten se menneen vuoden aikana oli muodostunut kuin kivimuuriksi, josta kaikki pahat puheet yms. kilpistyivät pois. Yhteishenki oli suorastaan käsin kosketeltava. Sellaista tuskin muualta löytyi.

Miten kärpästä nyt niin naurattaa? Se on muistavinaan, että juuri sulkapää on useammin kuin kerran lähtenyt koko yhteisöstä ovet paukkuen, kun ei enää ole jaksanut sitä repimistä ja raastamista, jolla yhteisön vahvemmat jäsenet ”kouluttavat” heikompia.

Aikansa haavojaan nuoleskeltuaan on hän taas vähin äänin palannut yhteisön helmoihin, kun muualla oli vieläkin ankeampaa. Mutta jotkuthan meistä on varustettu jo syntymässä unohtamisen tai asioiden eri tavalla muistamisen armolahjalla, ja sulkapää taisi onnekseen? kuulua juuri tähän porukkaan.

Sitten astui areenalle taas anonyymi. Tämä anonyymi ei kuitenkaan kuulunut siihen ärhäkkään kastiin, joka sai yhden jos toisenkin korvat kiukusta punaisiksi. Tämän anonyymin mielipiteet olivat kuin balsamia avonaisiin haavoihin.

Hän ylisti plagioijaa tämän suuresta ja ansiokkaasta työstä, kun sai anteeksipyynnön kakistettua ilmoille. Sitten hän ehdotti, että asiasta puhuminen lopetettaisiin ja jatkettaisiin eteenpäin uusin tai vanhoin? kujein, kun muutakaan ei voitu antaen ajan parantaa haavat, joita varmasti tuli. Kenelle? kysyy kärpänen.

Kärpänen pyörittelee suuria verkkosilmiään. Yhtäkkiä plagioijasta onkin tullut toisten ihailema sankari, kun hän on tehnyt sen vähimmän, mitä kasvojaan lopullisesti menettämättä on voinut eli tunnustanut tekonsa ja esittänyt julkisen anteeksipyynnön. Nyt vain äkkiä pistettäisiin toimeen ruotsalainen siivous ja jatkettaisiin kuin ei mitään koskaan olisi tapahtunutkaan.

Anonyymin ehdotus keskustelun lopettamisesta sopi ainakin sulkahatulle paremmin kuin hyvin. Tässähän nyt vasta anonyymi, joka mielipiteineen vastasi ainakin kymmentä änkyräanonyymiä. Sulkahattu oli valmis siitä paikasta lyömään nuijalla pöytään, vaikkei kukaan hänelle puheenjohtajan valtaoikeuksia ollut tiettävästi antanut. Mutta eihän hän niitä tarvinnutkaan! Keskustelu tästä asiasta oli saatava loppumaan mitä pikimmin, ja sulkahatulla oli kokemusta siitä, miten asia on loppuun käsitelty silloin, kun se hänestä tuntuu loppuun käsitellyltä.

Sitten hän vielä pyyteli plagioinnin kohteeksi joutunutta mukaan yhteiseen suureen perheeseen, tämäkin kun vaikutti ihan mukiinmenevältä kirjoittajalta. Hoh-hoijaa! Jotenkin jäi ainakin kärpäselle tuosta lausahduksesta sellainen vaikutelma, että ylistämällä em. henkilön taitoja yritti sulkahattu estää sen, että enempiä oikaisuvaatimuksia ei enää tulisi, vaan asia vähin äänin painuisi unohduksen yöhön.