Elämä lähti sitten hiljalleen solumaan eteenpäin. Työtä tehtiin: olihan Soilekin nyt saanut vakituisen työpaikan, Soile laitteli kotia ja suunnitelmissa oli lapsiakin. Mikkohan oli juuri sitä varten nuoren vaimon valinnut, että saisi perheen. Kolmesta lapsesta oli kihlauduttaessa puhuttu. Aikanaan asiat menivät kuitenkin toisin, ja siitä on Soile nykyisin ainoastaan tyytyväinen.
Reilun vuoden kuluttua häistä Soile ehdotti, että hän voisi luopua ehkäisypillereistä. Mikolla ei ollut mitään sitä vastaan, ja niin sitten tehtiin. Kuten melko tavallista on, ei Soilekaan heti ensimmäisen pillerittömän kuukauden eikä vielä toisenkaan jälkeen pamahtanut raskaaksi, vaan vasta joskus syksyllä alkoi hän tuntea sellaisia oireita.
Jo ehti kuitenkin Mikko luoda taas ikävän varjon koko lapsitoiveen päälle. Hän ehätti epäilemään, josko Soilesta koko lapsitouhuun olikaan, kun ei heti raskaaksi tullut. Soilen sydän itki katkeria kyyneliä, sillä totta kai nuoren kokemattoman naisen omassakin mielessä oli sellainen ajatus käynyt. Omaa kyvykkyyttään lapsia siittämään Mikko ei tietenkään epäillyt hetken vertaa. Olihan nyt jo aikuisen iällä oleva Helinä-tyttö siitä elävä todiste.
Taas voisi Soilea osoittaa sormella ja kysyä, miksei hän sanonut suoria sanoja mokomalle moukalle! Miksei hän antanut Mikolle vähän ensikäden tietoa siitä, miten raskaaksi tullaan, ja että hedelmöittyminen ei tapahdu napista painamalla tai sen seurauksena, että kaksi ihmistä niin päättää tai haluaa. Luultavasti Soile niin tekikin, ainakin yritti selittää, että ehkäisypillerien jälkeen monilla naisilla hormonitasapaino ei vielä oikein ole kohdillaan raskautta ajatellen.
Mutta Mikon tapa esittää kaikki arkaluonteisetkin asiat oli niin kertakaikkisen tökerö ja jyräävä, että siinä ei toinen ihminen hyvinkään perusteluin pärjännyt. Ei ainakaan Soilen kaltainen ihminen, joka yritti lähestyä ongelmia kylläkin suoraan, mutta toista loukkaamatta, ja jos huomasi ajattelemattomuuksissaan loukanneensa, oli valmis pyytämään käytöstään anteeksi.
Maalaispsykologian analyysia käyttäen oli Mikon toiminta kaikesta päätellen niin tahallista kuin alitajuistakin. Hän sai sanoa mitä vain, totuuttahan hän haastoi! Ei kait nyt kukaan tosiasioista voinut loukkaantua! Tässä oli Mikon käytöksen tahallinen osuus.
Alitajuista oli ehkä taas se, että hän epäilemällä Soilen kykyä tulla äidiksi sai tämän tuntemaan alemmuutta ja huonommuutta niin itseensä kuin toisiin naisiin nähden. Pitämällä Soile pienessä pelossa sen suhteen, että ellei lapsia tulisi, olisi Mikon harkittava toista vaimoa perhettä perustamaan, oli oiva keino saada Soile muistamaan paikkansa tässä taloudessa ja Mikon elämässä. Soile ei ollut korvaamaton, uusia löytyi, jos Soilesta ei ollut siihen, mitä varten Mikko hänet oli ”ottanut”.
Kun raskauden merkit sitten syksyllä olivat selvästi havaittavissa, ei Soilen riemulla ollut rajoja. Hänestä tulisi äiti! Hän pystyi sittenkin saamaan lapsia! Mikko taas selvästi säikähti. Niin kauan kuin hän oli voinut epäillä Soilen hedelmällisyyttä, oli hänellä ollut erinomainen ase nälviä ja nöyryyttää Soilea. Nyt se ei enää niiltä osin onnistunut. Nyt Mikonkin oli asennoiduttava tulevan isän rooliin. Sen hän teki ilmoittamalla heti ensimmäiseksi, ettei aio osallistua synnytykseen.
Soile ei ryhtynyt asiasta väittelemään, vaikka mielessään pettynyt olikin. Hän päätti pärjätä yksin. Näin jälkikäteen ajatellen tuosta hetkestä alkoi Soilen tie kohti itsenäisyyttä ja tulevaa vapautta. Hänellä oli nyt lapsi kasvamassa sydämensä alla. Hän oli vastuussa pienestä ihmisestä. Sen tehtävän hän hoitaisi parhaan kykynsä mukaan ilman Mikon apua, jos asiat niin menisivät.
Kommentit