Sitten kerroin Jarkolle, että jatkaisin joitakin sivustolla olevia tarinoitani, kunhan ensin olisin saanut Kreikan-matkani tehtyä. Siitä syntyi hauska väärinkäsitys. Jarkko käsitti, että oikeasti olin lähdössä Kreikkaan, ja toivotteli minulle hyvää matkaa. Minä taas tarkoitin sitä, että tarina, joka paraikaa oli keskeneräinen ja jonka tapahtumat sijoittuivat Kreikkaan, piti ensin saada loppumaan. Vasta sitten keskittyisin muihin juttuihin.

Väärinkäsitys oikaistiin, ja kirjeenvaihto jatkui. Jarkko itse oli lähdössä viikon työmatkalle Suomeen. Yksinäisissä hotellihuoneissa hänellä olisi aikaa lueskella muita tarinoitani, näin hän kirjoitti.

Entä mitä minä pitäisin ajatuksesta, että hän lähettäisi minulle jonkin oman tekstinsä ikään kuin arviointa varten? Hänkin oli nimittäin kirjoittanut samasta aihepiiristä, mutta tekstejä ei ollut julkaistu missään. Ne olivat tallessa hänen tietokoneensa muistissa.

Vastasin, ettei minulla ollut mitään sitä vastaan. Lukisin ihan mielelläni hänen tekstinsa ja ehkä siitä jotakin rakentavaa osaisin sanoakin, vaikken mikään kriitikko ollutkaan. Jarkko kuitenkin ilmeisesti piti minua hyvänä kirjoittajana, jonka arvioon voisi luottaa. Itse en aivan samaa mieltä ollut. Sivumennen sanottuna Jarkko ei suinkaan ole ainoa ihminen, joka on lähestynyt minua aivan samoissa merkeissä.

Arviolta puolenkymmentä tekstejäni lukenutta on halunnut lähettää minulle omia tuotoksiaan korjausehdotuksia ja kehittävää kritiikkiä saadakseen. Kaikille heille olen jotakin vastannut ja myös jotenkin teksteihin paneutunut. Alussa tein sen luonteelleni tyypilliseen tapaan hyvin perusteellisesti, myöhemmin jo vähän kevyemmin. En sentään koe olevani mikään kirjallisuuskriitikko.

Jos olisin tiennyt, mitä vastauksestani seuraa, olisin saattanut vastata toisin tai sitten en. Jarkko nimittäin lähetti minulle tekstinpätkän, joka kaipasi jatkoa. Kun hän aluksi oli pyytänyt siitä vain jonkinlaista arviota, kääntyi asia kuitenkin sellaiseksi, että hän ehdotti minun jatkavan tarinaa. Tietenkään minun ei olisi pakko sitä tehdä, mutta jos halusin, niin hänen puolestaan se kyllä kävisi.

Jarkon lähettämästä tekstinpätkästä kävi ilmi erinäisiä asioita. Muun muassa se, että hän oli naimisissa, ja tarina oli kirjoitettu hänen vaimolleen, joka kuitenkaan ei koskaan ollut vastannut siihen mitään. Siitä selvisi myös jotakin Jarkon mieltymyksistä, toiveista, haaveista, unelmista. Jos halusin, niin nyt minulla olisi mahdollisuus jatkaa tarinaa omaa mielikuvitustani käyttäen. Rajana olisi vain taivas, näin Jarkko kirjoitti.

Tekstin saatuani olin hiukan ymmälläni. Sitten päätin tarttua haasteeseen. Lupasin Jarkolle tutustua tekstiin tarkemmin ja sitten katsoa, saisinko siitä mitään irti. En luvannut varmasti mitään, sillä enhän voinut tietää, pystyisinkö mitenkään varmaa lupausta lunastamaan. Mutta yrittää voisin. Ehkä jotain syntyisi, kirjoitin ja jäin pohtimaan asiaa.