Suomeenki on tullu jo niin palijo ihmisiä muualta maailmasta, että se alakaa näkyä nimistössä. Nimipäiviin sillä ei oo suurtakaan vaikutusta, mikä taas johtuu siitä, että suomalaisessa nimipäiväkalenterissa otetaan huomioon vaan suomenkielisiks rekisteröityjen penskojen nimet. Ens vuonna kalenteriin pääsöö kumminki uutena nimenä venäläisperänen ”Nadja”. Muslimiaki Suomessa on iso liuta, mutta musliminimet saa vielä kiriä hyvän aikaa, että pääsöövät kalenteriin. Ensimmäisenä musliminimenä saattaa sinne luikahtaa ”Omar”. Se nimi on annettu ensimmäiseks etunimeks yli saalle poikalapselle.

Sitte taas aletaan kumarrella Mekkaan päin, niin ku viime vuosina tapa on ollu. Saarelma-Paukkala nimittäin sanoo, että ku musliminimet vähitellen yleistyy, pitäs ehottomasti neuvotella niijen nimipäivistä Suomen muslimien evustajien kans. Nimipäivien vietto ku ei alakujaan kuulu ialamilaiseen kulttuuriin.

Voivoi ja valivali, sanon mää. On se kummallista, että Suomessa ei kohta voi enää ees takapuoltaan pyyhkiä, ennen ku siihen on saatu lupa Suomessa asuvilta islaminuskosilta. Mitä helekuttia se islaminuskosille kuuluu, mitä nimiä suomalaiseen kalenteriin laitetaan, ja millä tavon nimipäiviä juhulitaan. Olokoot viettämätä, jos eivät pysty viettämään. Varmaan Suomessa kohta kielletään kaikkien nimipäivien vietto, ettei vaan vahingossa tultas loukanneeks muijen uskontokuntien kannattajia.

Suomalaiset on kyllä aktiivista sakkia. Ne ehotteloo alamanakkaan uusia nimiä, mutta niijen lisäks uusia merkkipäiviä ja liputuspäiviä. Jos joku saa ehotuksesa läpi, niin siihen se sitte loppuuki. Sitä, mihin kohtaan uus merkkipäivä alamanakassa sijotetaan, ei sentään saa määrätä, vaan viskaalit saneloo sen.

Useimmat ehotukset koskoo jonku asian, mutta toisinaan kans jonku henkilön muistamista omalla päivällä. Uusista merkkipäivistä päättää loppukäissä alamanakkatoimiston hallitus. Jos liputuspäivästä on kyse, otetaan päätöksen tekoon mukaan sisäministeriön virkahenkilöt.

Suomessa liputetaan enimmäkseen miehille. Seittemän henkilöä on saanu oman liputuspäivän, ja vaan yks niistä on naiselle omistettu. Minna Canth oli ensimmäinen hameväin evustaja, joka sai oman virallisen liputuspäivän, ja seki tapahtu vasta vuonna 2007.

Ei oo itestään selevää sekään, että liputuspäivä pääsöö kalenteriin. Siihen tarvitaan valtion liputuspäätös tai kansallisesti vakiintunu liputustapa tiettynä päivänä. Jos omistaa lipun ja sille tangon, niin mikään laki ei kiellä liputtamasta sillon ku siltä tuntuu. Ihan jokpäivästä liputusta saatettas kahtoa vähä karsaasti, mutta vaikka omana tai lastesa nimi- ja syntymäpäivinä saa kyllä liputtaa.