Sirkka alkoi heti kohta puuhata kahvia ja muuta tarjottavaa väsyneelle matkalaiselle. Siinä samalla vaihdettiin kuulumisia ja pienen small talkin avulla tutustuttiin toisiinsa. Pekka rentoutui Sirkan seurassa, ja kaikki epäilyt tämän rehellisyydestä hälvenivät. Miellyttävällä äänellä Sirkka kyseli Pekan asioita vaikuttamatta kuitenkaan liian uteliaalta. Pekan vastaaviin kysymyksiin antoi hän Pekan mielestä rehellisiä ja uskottavia vastauksia. Pekan luottamus Sirkkaa kohtaa kasvoi kasvamistaan, mitä pidemmälle ilta tai oikeastaan yö eteni.

Kun kahvit Sirkan somassa keittiössä oli nautittu, siirryttiin olohuoneen puolelle jatkamaan rupattelua. Taas Sirkka luontevasti istahti aivan Pekan viereen, eikä se Pekasta tuntunut ensinkään pahalta. Ja sitten Sirkka yllätti Pekan täysin. Hän oli jo aiemmin kertonut olevansa suoraluontoinen ihminen, joka puhui asioista niiden oikeilla nimillä. Kaikenlainen kiertely ja kaartelu ja asioiden salaaminen oli Sirkalle kauhistus.

Sirkka kertoi, että heti alusta pitäen oli tiennyt Pekan olevan kotoisin satojen kilometrien päästä. Olihan hän siitä antanut jo vihjeitäkin: eikö Pekka niitä ollut huomannut? Hän oli tunnistanut Pekan, vaikka tämä oli muuttanut profiiliaan. Sirkka oli jo kauan seuraillut Pekan touhuja deittimaailmassa. Ei hän toki niistä kovin paljoa voinut tietää, mutta sen hän oli huomannut, että Pekan profiilia oli muutettu ja kuva poistettu. Silloin Sirkka oli kiinnostunut asiasta toden teolla. Mikä oikein oli se synkkä salaisuus, jonka Pekan profiili sisäänsä kätki?

Siihen hän olikin saanut vastauksen heti kättelyssä. Pekka metsästi Liisan päänahkaa ja halusi saada tämän vastuuseen katalista tempuistaan. Toki Sirkka ymmärsi Pekan katkeruuden Liisaa kohtaan, mutta kyllä hänen mielestään asia oli Pekan päässä paisunut vähän liian suureksi. Ei kai se Liisan vika ollut, jos Pekka häneen oli tai ainakin kuvitteli olevansa silmittömästi rakastunut, eikä Liisa itse tuntenut vastaavanlaisia tunteita? Ja se, että Pekka oli mennyt antamaan rahaa Liisalle suuria summia, oli kyllä myös Pekan omaa sinisilmäisyyttä ja hyväuskoisuutta, johon ei tarvinnut syyllisiä kauempaa kuin itsestään etsiä.

Entä sitten kosinta? - Saako nauraa? kyseli Sirkka hyväntahtoisesti hymähdellen siinä sohvallaan. Ei kai kukaan täysjärkinen lähde ensitreffeille kihlasormus taskussa? Kyllä Pekalta nyt oli tainnut mopo karata pahemman kerran lapasesta. Ei mikään ihme, jos Liisa oli ilmestynyt treffeille jo muka valmiiksi kihlattuna. Sirkka kyllä arveli, että se oli ollut Liisan keino päästä nopeasti eroon epämiellyttävästä tilanteesta. Melko typerästi ja lapsellisesti oli siis Liisakin toiminut, kun ei hänessä ollut naista suoraan sanomaan, ettei yhteinen tulevaisuus Pekan kanssa kiinnostanut, vaan täytyi turvautua tuollaisiin teinimäisiin temppuihin…