Eipä kestänyt kauaakaan lenkiltä tulomme jälkeen, kun ovikello soi. Minulla on tapana aina innokkaasti haukkumalla ilmoittaa muille lauman jäsenille, että nyt pitäisi mennä ovea avaamaan. Luulen, että muussa tapauksessa monikin tulija saisi odottaa oven takana hyvän tovin, ennen kuin kukaan lauman muista jäsenistä havahtuisi kellon soittoon. Tehtäväni on siis tärkeä ja tarpeellinen.

Anni riensi haukkuni havahduttamana ovelle. Rottahan sieltä tuli! Oli mukava nähdä taas Rottaa, mutta minä käytin oven avaamista oitis hyväkseni ja livahdin ulos jalannostolle. Lenkin jälkeen olin juonut taas runsaasti, ja vesi tietenkin haki ulospääsyä minusta. Suunnistin puskan juurelle tarpeilleni ja vasta sitten kiirehdin Rottaa tervehtimään.

Illansuussa Isäntä, Rotta, Anni ja Timo pukivat vähän paremmannäköisiä riepuja ylleen. Arvasin, että he lähtisivät johonkin. Minäkin olisin mielelläni mennyt mukaan, mutta eihän minua ihmisten rientoihin otettaisi. Onneksi Jaana sentään jäi kotiin, niin ettei minun tarvinnut olla aivan yksin tyhjässä talossa.

Taisin kuitenkin iloita hiukan liian aikaisin. Jaana oli kutsunut muutamia ystäviä kyläilemään. Ei siinä mitään, tytöt ovat mukavia. Olen tavannut heidät usein ennenkin ja pidän heistä. Mutta toisella heistä on iso koira. Vaikka se on vasta muutaman vuoden ikäinen ja siis helposti tottelisi minua, en voi mitään sille, että tunnen oloni epävarmaksi sen seurassa.

Aina kun koira tulee meille, hiivin Isännän lähettyville. Nyt ei Isäntä ollut kotona, joten minun ei auttanut muu kuin piiloutua hänen sänkynsä alle. Siellä sitten kyyhötin itsekseni peläten siihen asti, että Isäntä ja muut tulivat kotiin. Vasta silloin uskalsin taas tulla ihmisten ilmoille. Kun turvani oli kotona, ei minulla enää ollut tarvetta piiloutua mihinkään, vaan vietin loppuillan muun väen seurassa.

Olen koko ikäni vähän hiivistänyt isoja koiria, vaikka ne olisivat olleet ystävällisiäkin. Jos sellainen tulee lenkillä vastaan, sivuutan sen vähin äänin ja olen kuin en sitä huomaisikaan. Missään tapauksessa en ryhdy haukkua räksyttämään tai haastamaan riitaa. On minulla kyllä ollut hyviä kavereitakin isoissa koirissa. Eräskin Lilli, musta lapukka, oli oikein mukava kaveri. Sitä en pelännyt koskaan.

Ilta kului mukavasti, ja sitten olikin aika käydä nukkumaan. Rotta päästi minut vielä ulos, jotta sain tehdä tarpeeni. Sitten kävimme nukkumaan. Yökin sujui hyvin. Aamun valjetessa menin herättämään Rotan. Halusin ulos, ja Rotta nousi ripeästi kuin vieterin avulla sängystään. Arvelin, että hän oli tyytyväinen, kun ei tarvinnut kuivailla lätäköitä lattialta. Ulkona käynnin jälkeen kävimme vielä molemmat nukkumaan, sillä olihan viikonloppu eikä kiire minnekään.