Joulukuun 14. päivän laiha, ainoastaan kahden kommentin saalis alkoi taas yllätys, yllätys videoveijarikommentoijan oivalluksella. Tälläkään kertaa ei oivallus kuitenkaan ollut hulluimmasta päästä. Musiikkivideo oli kuuluisan kansantaiteilijan näkemys siitä, mitä kärpänen oikein katossa puuhaa. Ei tuo näkemys paljoakaan eronnut vallitsevasta totuudesta: noinhan se juuri kärpäsenkin blogissa meni.

Lopussa kuultiin taas asia kiteytettynä: ”Eihän yhden kärpäsen katossa istuminen niin kauhean suuri juttu ole.” Siinäpä se! Mitä varten siitä sitten keinolla jos toisellakin yritettiin sellainen vääntää? Haluttiinko dramatiikkaa vai mistä oikein oli kyse? Oliko omassa pikkuyhteisössä jo vähän tylsää? Vai eikö haluttu kuulla ”totuutta”, jos se poikkesi omasta ”totuudesta”?

Toinen kommentti oli varsin pitkä. Se alkoi kiitoksilla kehuista. Kärpänen ei kylläkään ymmärtänyt, ketä tässä nyt oikein kiiteltiin. Ei se ainakaan itse ollut kehuja kyseiselle herrahenkilölle useinkaan syytänyt. Pikemminkin antanut sanan säilän soida ehkä tavallistakin ankarammin, huomannut kun oli, että herra pientä henkistä ruoskintaa hyvin kesti: taisi sitä jopa suorastaan odottaa. Jos ruoskinta näytti tuottavan ruoskittavalle liian suurta mielihyvää, muutti kärpänen oitis tyyliään. Liika on sentään liikaa, kohtuus taas liian vähän, oli sen vankkumaton periaate asiassa kuin asiassa.

Pitkähkössä kommentissaan tuo eräällä lailla oman tiensä kulkija selitti laajasti sitä, mitä mieltä juuri hän oli naisellisuudesta ja sen ilmenemismuodoista. 50-lukua ihannoitiin, sieltä ne oikeat ladyt tulivat (kärpäsen huom!). Ja miten ihanaa oli, kun sai tuntea tuollaisen naisellisen naisen hoikan säären kietoutuvan oman karvaisen säären (kärpäsen huom!) ympärille ja vasta sen (ja ties minkä muun synnillisen? menon) jälkeen nousi tuo sulotar niihin tehtäviin, jotka hänelle luonnostaan naisihmisenä lankesivat.

Herra ja hidalgo halusi aamukahvinsa! Ei mitään pahvimukeista hörpättyä pikamoskaa, vaan kunnollista paahtoa ja kauniisti katettuna. Mutta kyllähän tuo sulotar tiesi, mitä herransa halusi, ja ellei tiennyt, niin koulutettiin tietämään (kärpäsen huom!). Jos ei oppinut, niin aina löytyi uusia koulutettavia, jotka kilvan halusivat esitellä kahvinkeitto- ja muitakin taitojaan tälle Casanovalle. Ei muuta kuin kätensä ojensi ja jonosta sai suorastaan valita mieleisensä. Kuka vielä kehtasi väittää, että tämä herra ja ylhäisyys tunsi muita kuin lämpimiä tunteita kauniimpaa sukupuolta kohtaan? Hiiteen joutivat sellaisen väittäjät!

Saman päivän toisessa postauksessa oli ainoastaan yksi kommentti. Luultavasti musiikkivideo oli edelleen tarkoitettu häiriköinniksi tai halvennukseksi, mutta se toimikin täysin päinvastaisella tavalla. Jo äsken mainittu kansantaiteilija siinä lauloi jokaisen yksilön oikeudesta omaan mielipiteeseensä ja sen julkituomiseen kenenkään häntä estämättä.
Näin juuri! Nyt oli kuitenkin pikkuyhteisössä yksi ja toinen noussut takajaloilleen kärpäsen mielipiteistä. Ei noin saa sanoa! Nyt olisi parasta lopettaa! Tämä on kiusaamista! Kohta korkeammat voimat puuttuvat peliin! Jne., jne.

Hoh-hoijaa! Kärpänen ei ole koskaan rajoittanut sen kirjoituksia kommentoivien mielipiteitä kommentteja poistamalla tai niitä etukäteen tarkastamalla. Se on julkaissut kaiken, mitä joku on halunnut sen teksteistä sanoa, sillä eihän se nyt sentään mihinkään jumalan asemaan halua asettua, vaikka korkealla liikuskeleekin yrittämällä väittää olevansa kaikkitietävä oikeassa olija, jonka näkemyksiä tai ajatuksia ei saa arvostella.

Sen sijaan se tietää kyllä pikkuyhteisössä useitakin, jotka tällaista harjoittavat. Joskus on jopa yritetty agiteerata koko yhteisöä mukaan torjuntatyöhön, kun joku on saanut itselleen epäsopivia tai ”ilkeitä” kommentteja. Voivoi ja valivali, on se niin väärin, kun eivät kaikki olekaan jonkun yksilön kanssa samaa mieltä tämän erinomaisuudesta. Väärässä sellaisten täytyy olla tai sitten vain muuten ovat tavattoman ilkeitä ja kateellisia ihmisiä!

Ja onhan sellaistakin tapahtunut, että kommentoijat ovat itse poistelleet niin kommenttejaan kuin kokonaisia postauksiaankin. Mistähän se mahtaa kieliä?