Verneri on tämän päivän sankari.

Verneri on suomalainen miehen etunimi. Verneri on lähtöisin muinaissaksalaisesta nimestä Werner, joka merkitsee 'varnilaissotajoukon johtajaa'. Varnit olivat germaaninen kansanheimo. Suomeen nimi Verneri tuli Ruotsin kautta. Nimi on ollut käytössä 1800-luvulta lähtien ja varsinkin jälkimmäisenä etunimenä se nousi suosioon 1990-luvulla. 28. tammikuuta 2013 mennessä Suomessa on Väestörekisterikeskuksen mukaan 5 751 miestä saanut nimekseen Verneri. Muodossa Verner nimi on annettu 6 576 miehelle ja muutamalle naiselle, muodossa Werneri noin 347 miehelle ja alle 20 naiselle sekä muodossa Werner 1 060 miehelle ja muutamalle naiselle.

Mää en kyllä jaksa lakata ihimettelemästä sitä, että vaikka Verneri, niin ku monet muutki nimet, on niin miesmäinen nimi ku olla ja osaa, on sitä annettu naisilleki. Aivan ku ei nimiä ois riittävästi, vaan pitää ottaa tytölle nimi poikain puolelta ja päinvaston. Eihän nimi tee kenestäkään yhtään parempaa tai huonompaa ihimistä, sitä en meinaa. Mutta kyllä mää ainaki haluaisin jo nimen perusteella tietää, oonko tekemisissä miehen vai naisen kans.

Jos tarkotuksena taas on ollu se, ettei erotella sukupuolia tietosesti, ollaan ns. sukupuolineutraalia, niin sitä mää ymmärrän vielä vähemmän. Jos aikojen saatossa on kerran kaks sukupuolta kehittyny lähinnä kai siks, että laji säilys, niin miten nykyajan viisaus muka ois niin palijo etevämpää, että se yks kaks keksiski, ettei niitä tarvita. Kaikki vaan samaa neutria! Ja saattaa se nimen kantaja iteki joutua kärsimään nimestään. Semmosta mää en ainakaan omalle lapselleni haluais!

Eihän eläinmaailmassakaan pyritä pois kahesta sukupuolesta. Sielläki on naaraita ja uroksia. Miksei ihimiset sitte saa olla naisia ja miehiä, tyttöjä ja poikia? Ettei kukaan ny sanos mua sukupuolirasistiks, vaikka tietenki saa sanoa, jos sitä mieltä on, niin sanon vaan, että tällä mun mielipiteelläni ei oo sitte mitään tekemistä transsukupuolisuuven kans. Se on kokonaan toinen juttu, ja siitä mää voin sitte höpistä joskus toiste. On mulla nimittäin siitäki mielipije.

Mää oon pitkästä aikaa tosi tyytyväinen ihteeni ja aikaansaannoksiini. Eilen lähin iltapäivällä lenkille. Ulukoilutin sauvoja tunnin verran mukavassa kesäsäässä. Aluks paisto aurinko, mutta takasi tullessa alako sataa. Ku pääsin kotiin, olin jo aivan märkä. Mutta se ei haitannu, ilima oli lämmin ja suihkussa hiet ja muut märkyyvet huuhtoutu pois. Ennen suihkuun menoa vielä venyttelin vähäsen. Ku saan tämän kirijotettua, lähen uuvemman kerran.

Aamulla kahavia parvekkeella juuessani selailin samalla kansalaisopiston esitelehteä. Sieltä osu silimääni selekäjumppa. Ei muuta ku koneelle ja ilimottautumaan. Kurssi oli kumminki jo täynnä. Pääsin vasta kuuvennelle varasijalle. Johonki mun piti ihteni kumminki saaha innostuksen puuskassani tungettua, ja valihtin venyttelyjumpan. Siellä oli tilaa, ilimottauvun ja maksonki saman tien. Ny mulla alakaa uus urheilullinen elämä oikeen ohojatusti ja nämä omat sauvanulukoilutukset ja uimahallireissut siihen päälle.

Oon huomannu sen, että liika moneen juttuun ei kannata ihteään yrittää saaha tungetuks. Seki on rasittavaa, jos joka ilta pitää lähteä johonki. Liian vaikeisiin on kans turha mennä. Mää en enää taho jaksaa opetella mitään uutta. Meinaan semmosta, jossa pitää jotaki painaa mieleesä, vaikka ny kieliä. Ja jos tuloo kotiläksyjä, niin se vasta rasittavaa onki!

Seki on tärkeää, ainaki mulle, että paikka on lähellä. Jos pitää mennä autolla, nostaa se kynnystä lähteä ollenkaan. Nuo molemmat, joita mielin, on tässä aivan nurkan takana. Niihin ku polokasoo pyörällä tai kävelöö, saa siinä vielä lisläiikuntaa ihan huomaamata ja ilimasin.