Ajan ennen seuraavaa käyntikertaa yritti Soile viettää rauhallista elämää. Koulujen kesälomat olivat edessä, ja perheen esikoinen pääsi ensimmäiseltä luokalta. Soile ja Mikkokin olivat tyttären kevätjuhlassa. Siitä Soile oli iloinen, sillä hän oli varautunut siihen, että lapsi voisi syntyä milloin tahansa. Niinpä hän oli jo siltä varalta, että itse olisi sairaalassa, antanut Mikolle ohjeet, mitä tyttärelle piti kevätjuhlaan päälle laittaa. Tällä kertaa ohjeet olivat turhat, sillä hyvävoimaisena Soile pääsi itsekin juhliin.

Hän tunsi itsensä jopa niin hyvävoimaiseksi, että siivosi Mikon avustuksella huushollin vielä lattianpesuja myöten. Se oli taas yksi osoitus Soilen tunnollisuudesta ja pikkutarkkuudesta. Enää hän ei sellaisia tekisi siinä tilassa. Mutta silloin oli Soile vielä monellakin tapaa sidottu, vaikkei sitä itse ymmärtänytkään.

Sunnuntaina lähti Mikko rakentamaan mökkiä parin sadan kilometrin päähän kotoa. Soile jäi lapsen kanssa kotiin. Ei hänelle tullut mieleen vaatia Mikkoa jäämään kotiin mahdollisen synnytyksen takia, ja olisiko Mikko mahtanut siihen suostuakaan. Niinpä Soile oli soittanut tyttären entiselle hoitotädille ja pyytänyt tätä tulemaan avuksi, jos lapsi äkkiä alkaisi syntyä eikä Mikko olisi kotona. Tämä oli luvannut tulla, ja Soile saattoi olla huoleti siitä asiasta.

Viikonloppu ja sitä seuranneet kaksi arkipäivää kuluivat Soilen mielestä matelemalla. Hän tunsi itsensä oudon väsyneeksi ja lepäili enimmäkseen. Ajatukset askartelivat syntyvässä lapsessa ja kaikessa siihen liittyvässä. Poliklinikalle lähtö olisi keskiviikkona, ja Mikko oli luvannut tulla tiistaina kotiin. Matkaan lähdettäisiin sitten kaikki yhdessä, kun tyttärelläkin oli nyt kesäloma.