Leena pitää päänsä ja Kallen vaatimuksista huolimatta on töissä äitiyslomansa alkamiseen saakka. Lomansa jälkeenkään hän ei aio sanoutua irti työstään, vaan palata siihen heti, kun raaskii jättää vauvan toisten hoitoon. Sitä hän ei kuitenkaan kerro Kallelle, sillä hän tietää, ettei tämä alkuunkaan hyväksyisi ajatusta.

Vauvaa odottaessaan on Leena elämänsä kunnossa. Hän nauttii raskaudestaan ja odotusajastaan. Raskauden myötä on Leenaan tullut uudenlaista pehmeyttä ja naiseutta, joka sopii hänelle hyvin. Kalle kohtelee häntä edelleen hyvin, ei osoita mustasukkaisuuden merkkejä ja suunnittelee yhdessä Leenan kanssa nimeä syntyvälle lapselle. Kaikki on siis hyvin. Niin Leenasta ainakin tuntuu.

Lapsi syntyy aivan joulukuun alussa. Se on pikkuruinen, terhakka ja virkeä tyttö. Leenan rinta on aivan pakahtua onnesta, kun hän tuudittaa lasta sylissään ja nostaa hänet imemään maitoa rinnastaan. Jännittyneenä hän odottaa Kallea ensivierailulle tuoreen perheensä luo. Miten Kalle mahtaa suhtautua lapsen sukupuoleen, sillä koko odotusajan on hän puhunut odottavansa poikaa. Mahdollista tytön syntymää ei ole mainittu edes sivulauseessa, vaikka Leena joskus on yrittänyt toppuutella Kallen intoa saada poika.

Lapsi on syntynyt varhain aamulla, ja jo iltapäivällä tulee Kalle mukanaan iso ruusukimppu. Hän antaa ruusut hoitajalle maljakkoon laitettavaksi, sillä hänellä itsellään on kiire vaimonsa ja poikansa luo. Kukaan ei ole vielä kertonut hänelle, että lapsi onkin tyttö.

Leena istuu vuoteellaan lapsi sylissään, kun Kalle astuu huoneeseen. Kalle rientää syleilemään vaimoaan ja nostaa käärön tämän sylistä. ”Komian pojan sinä, Leena, mulle pyöräytit. Kiitos siitä. Pienihän tämä on, mutta varmasti tästä voimistuu ja kasvaa nopeasti.”

”Kuule, Kalle, tämä lapsi onkin tyttö”, ilmoittaa Leena kuuluvalla äänellä. Hyvä, ettei Kalle pudota lasta sylistään sen kuullessaan. Hän sysää vauvan takaisin Leenalle ja lähtee sanaa sanomatta huoneesta. Se on ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun pieni Siiri saa olla isänsä sylissä, sillä enää koskaan ei Kalle häntä siihen nostanut.

Kallen lähdettyä Leena vaipuu itkien vuoteelle. Hän silittelee pienen tyttärensä untuvaisia hiuksia ja suukottaa pehmeitä poskia. Siinä hetkessä Leena tajuaa, että he ovat nyt kahden Kallea vastaan. Leena on miehensä ja Siiri isänsä hylkäämä. Leena päättää tehdä kaikkensa puolustaakseen lasta isänsä ylenkatseelta, sillä lapsi itse ei siihen kykene. Hän tietää, että elämä ei heille kummallekaan tule olemaan helppoa. Mutta Leena ei aio antaa periksi…