Viestini viimeisessä kappaleessa viittasin silloin noin kolmentoista vuoden takaiseen asiaan, tapahtumaan, joka kertarysäyksellä muutti koko elämäni. En liitä lähettämääni tekstiä tähän, koska olen asiasta niin monta kertaa kirjoittanut muissa yhteyksissä. En osaa sanoa, miksi lähetin tekstin silloin Jarkolle ja kerroin hänelle elämäni suurimmasta kipupisteestä. Ehkä hän oli minulle riittävän etäinen ja samalla kuitenkin riittävän tuttu ja luotettava.

Jarkko vastasi jossakin vaiheessa päivää, sillä myös hänellä oli vapaapäivä ja kotona oleskeli silloin muutakin väkeä. Vastauksesta käy ilmi, että myös hän hämmentyi tekstin saadessaan. Ehkä olin hänen ajatuksissaan tähän asti ollut aivan toinsenlainen ihminen. Nyt paljastin taas erään monista ”faseteistani”, kuten hän epäilemättä olisi asian ilmaissut.

”Hei S,

Kiitos aikaisista viesteistäsi joita vasta nyt pääsin noepasti lukemaan, seläntakaakatsojia kun näin viikonloppuna on. Kun tilaisuus siihen tulee niin vastaan allaolevaan viestiisi jossa muuten pureudut hyvin paljon tähänastista syvällisempiin yksityiskohtiin. Nautinto oli lukea ja nautinto aivan varmasti on mitä suurin päästessäni sinulle siihen vastaamaan.

Vaikka asia tuleekin selvästi esille, mitä tulee tuohon toiseen viestiisi, pyydän sinua vielä vahvistamaan viestisi paikkansapitävyys, totuus. Syöksit minulle viestin joka aiheellaan polttaa sormissani enkä tiedä voinko sanoa mitään. Yksityisyys!

Palailehan kun ehdit, J”

Kotiin tultuani tein, kuten Jarkko oli pyytänyt. Siinä näköjään myös selitin, miksi olin tekstin Jarkolle lähettänyt. Olisinhan edelleen voinut edustaa hänelle vain eronnutta, keski-ikäistä naista, joka harrastaa kirjoittamista ja ryhtyy mielellään kirjeenvaihtoon ventovieraiden ihmistenkin kanssa.

”Hei J!
Tulin puolisen tuntia sitten kotiin. Takana on työntäyteinen päivä harrastusten parissa. Ehkäpä ihmettelet, miten harrastus voi tuntua työltä. Tässä tapauksessa kyllä voi, sillä esiintymisiä on tulossa ja harjoitus on kiivaimmillaan. Huomenna jatkuu, mutta ei aivan näin pitkään.

Pyysit minua vielä vahvistamaan, olitko ymmärtänyt viestini sanoman oikein. Jos ymmärsit sen niin, että siinä kerroin käynnistäni hautausmaalla yli kolmetoista vuotta sitten vauvana kuolleen pikkutyttäreni haudalla, niin ymmärsit aivan oikein.

Siinä on se minun elämäni suurin kipupiste ja samalla myös kasvupiste. Näin pyhäinpäivänä se nousi taas mieleen enemmän kuin muulloin. Aamulla ennen harjoituksiin lähtöä kävin viemässä kynttilän pienelle hautakummulle, joka ihme kyllä on edelleen kumpu, vaikka noin kauan on jo kulunut aikaa siitä, kun pieni valkoinen arkku sinne laskettiin.

Nyt en pysty sanomaan enempää. Odottelen viestiäsi. Oman viestini lähetin Sinulle oikeastaan siksi, että minut paremmin oppisit tuntemaan ja näkisit minut kokonaisuutena.
S”

Kohta sain vastauksen. Sitä lukiessani tuumin ajatelleeni aivan oikein, että Jarkko olisi ihminen, joka kuulee ja näkee asioita myös sydämellään. En ollut arviossani erehtynyt.

”S,

minulla on sellainen olo että olen etuoikeutetussa asemassa kuunnellessani sinua ja eräällä tavalla syvintäsi, jotakin joka on vaikea kertoa tuntemattomalle mutta jolle se halutaan kertoa. Arvostan suuresti luottamustasi ja toivon olevani sen arvoinen.

Haluatko kenties että viritämme näinkin kivuliaasta aiheesta keskustelua. Aihe joka ei äidin mielestä koskaan poistu, aihe josta äiti hyvin usein syyttää itseään, aihe josta ei koskaan pääse irti eikä aiheesta haluakaan irti koska se kuuluu sinulle.

Usein minulle on sanottu että olen tavallaan kova mutta myös looginen suhtautuessani kuoleman jälkeisiin asioihin, paikoitellen. Käytännnössä yritän vain ymmärtää, kuuntelemalla kirjoitettua lukien niin sitä mitä kirjoitetaan ja mitä ei kirjoiteta - tunteella.

Kiitos Satu luottamuksestasi, pyrin olemaan sen arvoinen niin tässä kuin muissakin aiheissa.

T. J, jonka sydäntä nipistelee

PS. Kerrohan myös siitä harrastuksestasi

Sain vielä pienen täydennysviestin asiaan koskien sitä, miten molemmat odotimme toisen reagointia kiihkeästi, vaikka joskus ainakin minä yritin hiukan peitellä innostustani.

”S, odotit viestiäni, siksi myös vastasinkin. Minä odotin viestiäsi ja vastaanotin sen. Tekee hyvää jutella. J”