”Hyvä Markku!

Kun näet tämän viestin päälle jättämäni sormuksen, arvaat varmaan, mitä olen sinulle kirjoittanut. Kihlauksemme on siis nyt purkautunut, sillä en voi mennä naimisiin sellaisen miehen kanssa, joka salaa minulta vaikkapa sen, että on ollut naimisissa ennenkin. Kun kaiken lisäksi en tiedä, mitä vaimollesi ja pojallesi on tapahtunut, en yksinkertaisesti uskalla mennä naimisiin kanssasi.

Kaikki voisi olla toisin, jos heti tutustuttuamme olisit kertonut heistä. Olisin varmasti ymmärtänyt sinua ja menettelytapojasi, olisivatpa ne olleet mitä hyvänsä. Nyt sen sijaan voin vain arvailla, mitä heille on tapahtunut. Voit uskoa, että monenlaiset ajatukset risteilevät päässäni, eivätkä ne kaikki suinkaan ole sinua mairittelevia…”

Markku lopettaa lukemisen ja laskee kirjeen kädestään. Hänen on vuoroin kuuma ja kylmä. Orvokki on lähtenyt ja purkanut kihlauksen. Mitä hän, Markku, nyt tekee? Hitaasti Markku istahtaa tuolille ja jatkaa vielä lukemista. Loppuviestissä Orvokki kertoo, ettei halua Markun ottavan häneen enää yhteyttä. Kaikki on nyt lopussa. Hyvä, että asiat kuitenkin selvisivät kihlausaikana. Avioero olisi Orvokille ollut vaikea pala varsinkin, jos heille olisi ehtinyt syntyä lapsia.

Vielä Orvokki kertoo, että käy joskus hakemassa vähäiset tavaransa Markun asunnosta ja palauttaa samalla avaimen. Markku voi olla silloin paikalla, Orvokki oikeastaan toivookin sitä, ettei häntä enää syytettäisi nuuskimisesta ja tavaroiden penkomisesta. Mutta mitään selityksiä Orvokki ei halua kuulla. Niillä ei ole Orvokille vähäisintäkään merkitystä.

Luettuaan kirjeen loppuun vaipuu Markku käsiensä varaan pöytää vasten. Äkkiä hän taas muistaa unen, jonka näki pian Sirkan kuoleman jälkeen. Siinä Sirkka kotkan hahmossa retuutti häntä ilmassa ja vannoi kostoa. Vaikka Markku ei usko ennusmerkkeihin, saati uniin, ei hän voi mitään mieleen nouseville ajatuksille. Tämäkö nyt on Sirkan kosto? Sirkka haluaa vielä haudan takaakin estää Markkua saavuttamasta onneaan.

Koko aamupäivän Markku vaeltelee tuskaisena asunnossaan. Hän ei pysty syömään mitään, ja illaksi on kuitenkin lähdettävä töihin. Monta kertaa on hän jo soittamassa Orvokille pyytääkseen tätä takaisin. Mutta sitten aina ylpeys vie voiton. Hän ei naisten perään itke! Kyllä hän uusia naisia saa vaikka jokaiselle sormelle, jos haluaa…