Kovin kauaa minun ei tarvinnut asiaa pohtia, sillä Jarkon tarina oli herkullinen, vaikka olikin oikeastaan vasta alku. Lisäksi se oli hyvin kirjoitettu, eteni jouhevasti ja sisälsi paljon mielikuvitusta ruokkivia aineksia. Ratkaisin asian niin, että jätin tarinan alun sellaiseksi, joksi Jarkko sen oli kirjoittanut, sillä en halunnut ryhtyä sitä mitenkään korjailemaan tai muuttelemaan. Sillä vaikka Jarkko kirjoittikin hyvin, vaikuttivat monet ulkomailla vietetyt vuodet hänen ilmaisuunsa, mikä oli aivan ymmärrettävää. Päätin jatkaa tarinaa omalla tyylilläni.

Kun sitten olin lähettänyt ensimmäisen oman osani Jarkon sähköpostiin, sain kohta viestin, jossa Jarkko kehui kirjoitustaitoani.

"Moi S,

Ajattelin toista päivää edellistä viestiäni, numeroituja kohtia joilla tavoittelin totuutta. Oliko liian kulmikas tapa tuoda asioita esiin? Ei, vastasit mielikuvitustasi kâyttäen ja erityisesti naisellista katselmustasi toteuttaen. Hienosti kirjoitetu jatko jolle tunnen tulevan jatkoa vai pitäisikö minun kirjoittaa krumeluurijuttujani noin kauniin tekstin perään ? Öhm, pitänee sanoa että tuo hypnoosi oli aika raju mutta siitäkin huolimatta meheväâ juttua.

Liian väsy lukeakseni mitään muuta joten nautin muista tuotoksistasi tuonnempana...

Öitä ja Kiitoksia,

Jarkko”

Kehut tietysti innostivat minua jatkamaan, ja kohta lennähti bittiavaruuteen uusi osa tarinaa. Aloin päästä vauhtiin ja taas sain Jarkolta kehuja. Huom! Sattuneesta syystä viestiä on taas hieman sensuroitu.

”Tervehdys, Runoilija,

En voi kuin nostaa sinulle hattua luettuani jatko-osan. Mielikuvituksesi tuottaa hyvinkin todenperäistä tekstiä mitä tulee tunteisiin ja piinallisen … mitä tulee varsinaiseen …. Mistä liet hankkinut nuo lahjat, yleensä ne vaan kehityksen mukana muotoutuvat, toiset eivät osaa lahjojaan käyttää mutta sinulla tilanne vaikuttaa olevan hanskassa.

Jatkahan samaan tahtiin sitten kun sinulla aikaa tähän piisaa - Kreikan keikkahan taitaa olla vielä hieman keskeneräinen. Taidankin käydä katsomassa mitä uutta sinne on mahdollisesti tullut.

Pirteää päivää siihen suuntaan,

J”

Seuraavan osan jälkeen Jarkko kommentoi tarinaa tähän tapaan:

”Moi,

Ja kyllä sinä nyt tunnut kiusaavan minua.

Se on vaan hienoa miten itse asiassa hetkessä tapahtuva ajatustenjuoksu piirtyy niin pitkällisinä riimuina kun sen kirjoittaa. On meillä aikamoinen tietokone hiustemme alla, toisilla jopa sellainen joka elää sitä hetkeä muiden puolesta ja muiden kuvitelmissa. Kuvaat nimittäin hyvin tunteelllisella tavalla tapahtumia jotka todellisuudessa veisivät vain jokusia kymmeniä sekunteja - jos sitäkään.

Kuinkahan itse kuvittelisit vastaavaa tapahtumaa omalta kannaltasi ?

Terkut Pariisin lämmöstä joka piakkoin kääntyy sateeseen,

J”