Minulla oli tapana valmistautua kaikkiin tapaamisiin huolellisesti. Se tarkoitti sitä, että kiinnitin huomiota siihen, millaisen vaikutelman itsestäni annoin ulospäin. Pukeuduin siististi ja asiallisesti, usein myös kauniisti, sillä minusta se osoitti kunnioitusta toista kohtaan. Samaa ei voi sanoa aina kaikista miehistä, joita tapasin. Kenellä oli viikon parransänki leuassaan, kenen farkut olisivat kaivanneet pesua jo kaksi kuukautta sitten.

En silti ajatellut, että vaatetus ja ulkonäkö olisivat ratkaisevia seikkoja, jos yhteys muutoin löytyisi. Mutta huoliteltu ulkonäkö kertoi ihmisestä paljon. Jos se oli kunnossa, saattoi ajatella muidenkin asioiden olevan kunnossa. Jos taas ilmestyi ensimmäistä kertaa vieraan ihmisen silmien eteen kuin riihen seinästä reväistynä, en minä ainakaan antanut sellaiselle miehelle toista tilaisuutta tehdä parempaa vaikutusta.

Toinen asia, josta olin tarkka, oli sovitussa aikataulussa pysyminen. Tällä kertaa kandidaatti myöhästyi. Mies kyllä soitti minulle matkalta ja ilmoitti myöhästyvänsä. Hän oli ensimmäistä kertaa paikkakunnalla käymässä ja siitäkin syystä joutui vähän etsiskelemään sovittua kahvilaa. Painoin myöhästymisen villaisella tällä kertaa, mutta jos tapaisimme useammin ja sama toistuisi, pitäisi asiasta keskustella, ajattelin.

Lopulta mies osasi perille. Istuimme kahville, ja nyt oli hyvä tilaisuus tutkailla vastapuolta tarkemmin. Mies oli siisti, asiallisesti pukeutunut, ei viimeisen muodin mukaan, mutta sitä en odottanutkaan. Enhän itsekään seurannut muotia oikeastaan ollenkaan. Mikään hurmuri mies ei ollut sen paremmin käytökseltään kuin ulkonäöltäänkään. Hän vaikutti tavalliselta suomalaiselta mieheltä, ja se riitti minulle tutustumisen tässä vaiheessa.

Kun kahvit oli juotu, piti miettiä, mitä sitten tehtäisiin. Mies ei vaikuttanut hullummalta, jos ei nyt saanut sydäntäni hakkaamaan myöskään ylikierroksilla. Koko iltaa emme kuitenkaan voineet kahvilassa istua, ja pianhan se jo suljettaisiinkin, joten päätin kutsua miehen kotiini. Hän vaikutti luotettavalta, joten uskalsin sen tehdä. Mies ei hämmästellyt kutsuani, vaan otti sen ilmeisen mielellään vastaan.

Miehen auto oli huomattavan siisti sekä ulkoa että sisältä. Olinhan jo tähänkin mennessä saanut kyytejä jos jonkinlaisissa koirankarvojen ja hiekanmurujen täyttämissä koslissa, niin että arvostin auton siisteyttä. Sekin kertoi jotakin omistajastaan. Jos mies tuli ensimmäisille treffeille autolla ja hänellä oli aikomus kuljettaa treffikumppaniaan autossaan, oli toisen huomioon ottamista huolehtia siitä, että daamin asusteet autosta noustessa olisivat yhtä siistit kuin sinne astuessakin. Tällä kertaa ei moittimisen sijaa löytynyt.