Vaikka Punahilkka oli lähettänyt Sudelle vain lyhyehkön viestin, jossa melko suorasukaiseen tyyliinsä ilmoitti huomanneensa Suden vierailut blogisivullaan sekä oman kiinnostuksensa Sutta kohtaan, sai hän yllätyksekseen vastaukseksi pitkä meilin. Siinä Susi kertoili avoimen tuntuisesti itsestään, elämästään, elämäntilanteestaan, harrastuksistaan ja kaikenlaisesta muusta, minkä arveli Punahilkkaa kiinnostavan.

Ei onneksi sentään sanonut, montako autoa tai asuntoa omisti ja oliko veneen moottori 80 vai 100 hevosvoimainen, sillä sellaista kertomalla olisi Susi jo tässä vaiheessa lyönyt nauloja omaan arkkuunsa. Myöhemmin sitten kävikin ilmi, että Susi oli lukenut kaikki Punahilkan kirjoittamat blogimerkinnät ja osasi olla liikaa kehuskelematta omistamisillaan, koska tiesi, että Punahilkkaa sellainen kehuskelu ei sytyttäisi.

Niinpä sai Punahilkka ensimmäisen viestin perusteella vaikutelman mukavasta, lämpimästä, inhimillisestä, elämää ja sen monia lahjoja arvostavasta Sudesta, joka oli jättänyt menneen taakseen ja katsoi rohkeasti eteenpäin tässä hetkessä eläen ja elämästä nauttien.

Tämä Susi oli eronnut. Erosta oli jo useita vuosia, ja Suden elämä oli asettunut eron kuohuntavaiheen jälkeen mukavasti uomiinsa. Kaikki oli periaatteessa hyvin, mutta jotakin tuntui kuitenkin puuttuvan. Susi kirjoitti, että asiaa tuumailtuaan oli hän päätynyt siihen, että se puuttuva osanen hänen muuten hyvässä ja elämänmakuisessa olossaan ja elossaan oli hyvä ja toimiva läheinen ihmissuhde.

Oli Sudella toki suhteita ollut, useitakin, mutta mikään niistä ei ollut tuntunut siltä oikealta. Suhteelta Susi toivoi samantapaisia asioita kuin Punahilkkakin. Avioliittoa ei missään nimessä, mutta ystävyyttä, toveruutta, kumppanuutta, kenties harrastus- ja matkaseuraa, ja ennen kaikkea ihmistä, jonka fyysisessä läheisyydessä olisi hyvä levätä hyväksyttynä ja rakastettuna. Pelkkä platoninen rakkaus ei Sudelle, kuten ei Punahilkallekaan kuitenkaan riittäisi, vaan suhteessa olisi oltava vahvasti esillä myös eroottinen puoli. Punahilkan profiilista sekä hänen blogikirjoituksistaan oli Susi saanut käsityksen, että myös Punahilkalle oli kyseinen asia suhteen määrittävimpiä piirteitä.

Suden viestin saatuaan oli Punahilkka täpinöissään. Joko nyt oli osunut kohdalle kultasuoni, joka Punahilkan loppuelämän silaisi tyytyväisyydellä, rakkaudella, ilolla ja toivolla? Tässäkö oli se Susi, jonka Punahilkka halusi arkeaan jakamaan ja juhlaansa sulostuttamaan? Oliko pitkä etsintä nyt lopulta päättynyt ja täyttäisivätkö levollisuus ja rauha Punahilkan vielä levottomana vellovan mielen ja sydämen?

Tällaisia Punahilkka nyt iltaisin omassa kammiossaan tuumiskeli ja lähti rohkeasti Sutta vastaan Susimetsän varjoisille poluille.