Mistä sitä ihiminen toisinaan ja aivan ykskaks saa kummallisia tarmonpuuskia? Eilen illalla, ku tulin kotiin yhestä kokoontumisesta, ei mua ois saanu enää kirveelläkään kirijottamaan mitään. Tuntu siltä, että järki ei vaan kule yhtään mihinkään suuntaan, vaikken tiijä, kulukooko se palijo muullonkaan. Enimmät mehut oli varmaan jääny sinne uima-altaaseen, ja loput meni sitte toisessa paikassa.

Orsi se tuntu taas kaikista houkuttelevimmalta paikalta, ja sinne mää kiipesinki hyvissä ajon. Vähän aikaa pijin kirijaa nenäni alla, mutta sitte alako niin ramasta, että kirija jouti yöpöyvälle ja mää vejin vällyt korvilleni. Jokunen tovi meni taas sopivaa nukkuma-asentoa hakiessa, mutta ku se löyty, niin johan kelepas nukkumatin tulla heittelemään unihiekkaa mun silimilleni.

Mää oon ny tullu siihen tulokseen, että ku kipeä käpälä on oikea, niin mun on nukuttava joko puoliks oikealla kylellä tyyny olokapään alla tai sitte vasemmalla kylellä tai mahallani. Tyyny pitää olla joka tapauksessa tukena. Jos yritän nukkua selälläni, alakaa olokapäätä heti pakottaa yhestä kohasta, eikä sillon kyllä tuu enää uni silimään.

Mahalla nukkuminen vaikuttas paraalta asennolta. Yleensä nostan käin vielä vähä yläviistoon ja siinä ku löytää hyvän kohan, niin siitä ei kannata palijo yön aikana liikahtaa. Jos herään, paan heti merkille, että käsi vaikuttaa aivan hyvältä. Oma osasa on tietysti silläki, että se on levossa, ja aina illalla otan sen vahavan ropin, jonka puoskari määräs. Mää luulen, että se on alaku ny vaikuttaa, ku kivut on kaikin puolin vähä vähentyneet.

Viime yönä mua rupes kumminki niin viluttamaan, että mun oli pakko nousta sängystä ylös hakemaan päälleni lisää riepuja. Sukat kolusin pimeässä jalakaani ja hain olohuoneesta paksun loimen, jonka heitin peiton päälle. Sitte sain unen. Mulla ei oo kylymä täällä kämpässä, vaikken oo vielä laittanu ees lämpöpatteria päälle. Mutta yöllä sitä joskus on vilunen, varsinki jos valavoskeloo. Ja useinhan se on just niin, että ku viluttaa, niin sitte ei saa unta. Pari vuotta sitte vaihettiin koko taloon ikkunat, ja ny sen kyllä huomaa. Mää en kumminkaan viiti ihteäni korventaa liiassa kuumuuvessa valaveilla ollessani, ku vaatetta voi lisätä päälleen, jos alakaa viluttaa.

Mutta noista äkillisistä tarmonpuuskistahan mun piti horista. Tänään, ku tulin töistä kotiin, aattelin, etten tee yhtään mitään koko iltana, että perijantaina on ihimisellä oikeus levätä raskaan työviikon päätteeks. Niin sitte heitin ihteni sängylle ja vejin peiton korville. Ai että tuntu autuaalta! Taisin oikeen vähä nukahtaaki tai ainaki vaivun jonkillaiseen horteeseen.

Siitä ku sitte nousin, oli mussa virtaa ihan kummasti. Ensin pistin pyykkikoneen pyörimään. Seuraavaks alon sulattaa pakastinta, ku ulukona oli kipakka pakkanen. Siinä ei kauaa mennykään, ku se oli sula. Ei nimittäin oo mahottomia aikoja siitä, ku sen viimeks sulatin. Mulla on tapana laittaa pakasteet kylymäkassiloihin ja nostaa parvekkeelle. Nyt ei ois tarvittu ees kassiloita. Hyvin olisivat pysyneet jäässä ilman niitäki. Mutta kasseissa ne on heleppo siirtää parvekkeelle. Ei tarvita mitään muita apuvälineitä. Tuli taas pakastimeen tilaa ja mulle tieto, mitä kaikkia ruokia mulla siellä on.

Siellä näky olevan semmosia esipaistettuja patonkia, mistä lie sinne tulleet. Siinä paikassa päätin paistaa niistä jokusen. Nyt oon yhen jo kohta syönyki. On se niin hyvää lämpösenä suolasen voin kans! Tuon nimenomasen patongin olin vissiin aatellu paistaa V:lle, ku meen sitä tervehtimään, ku eihän senkään suu tuohesta oo. Mutta ei siitä ny taija sille riittää ees rippeitä. No, sitä pietään ku piispaa pappilassa, niin että ei se taija mun patonkien vaivanen olla. Taitaa olla paremmat herkut kirsun alla kaiken aikaa.

Sitte mää pesin vielä toisenki koneellisen pyykkiä. Niin että oon kyllä ollu ny ahkera, vaikka meinasin vaan laiskotella. Tyttö on hommannu meille lentolippuja, ku se saa sen paperisa ens kuussa siellä vihireällä saarella. Mennään yhessä ja päätettiin jo, että jos ei vaikka saakaan paperiaan, niin me mennään kumminki. Tehään pikkunen viikonloppureissu huviksemma. Ja totta mooses se sen saa! Semmosen homman on teheny sen eteen. Mää luulen, että saa vielä hyvän arvionki työstään. Oli se sen verran hyvä!