Saunan kiuas oli sähkölämmitteinen, joten ei olisi kovin vaarallista ollut, vaikka Punahilkka ja susi olisivat pitempäänkin sylikkäin ja lähekkäin viihtyneet; löylyt olisivat olleet vain entistä kipakammat. Mutta pienten maistiaisten jälkeen saunaan kuitenkin mentiin.

Sauna on Punahilkalle lähes pyhä paikka, joten muunlaista toimintaa hän ei siellä halua harrastaa. Eikä kuumassa saunassa edes jaksa touhuta yhtä viriilinä kuin vaikkapa viileitten ja puhtaitten lakanoitten välissä. Joten saunominen sujui varsin asiallisissa merkeissä; ainakin niin asiallisissa kuin se Punahilkan kyseessä ollen oli mahdollista…

Mutta saunan jälkeen, puhtaana ja raikkaana oli ihanaa kapsahtaa isokokoisen suden syliin ja viereen ja tulla hellitellyksi ja hyvitellyksi oikein kunnolla taas pitkästä aikaa. Susi oli ilmoittanut, että seuraavana päivänä saapuisi hänen pentunsa kyläilemään. Pentu tulisi kuitenkin vasta illalla, joten yhteistä aikaa sudella ja Punahilkalla kyllä riittäisi. Hyvissä ajoin ennen pennun saapumista lähtisi Punahilkka sitten kotimatkalle.

Vaikka tuosta tapaamisesta on kulunut aikaa jo lähes vuosi, muistaa Punahilkka sen vielä hyvin ja on edelleenkin siihen kaikin puolin tyytyväinen. Suden läheisyys oli juuri sitä, mitä hän kaipasikin. Oli ihanaa nukkua suden lähellä ja aina tämän tästä havahtua mukavaan yhteiseen puuhasteluun.

Mutta aamu toikin tullessaan yllätyksen…