Pääpukarit ja eniten esillä olleet kirjoittelijat vetivät mukaan jo heimotkin.

Eräs puukoista ja puntareista kuuluisaksi tullut kansanheimo oli nyt kuulemma edelleenkin vain niin tulista ja kiivasluonteista, että helposti sai riidan ja erimielisyyden aikaan mistä tahansa asiasta. Eikä sellaisella luonteella hevin anteeksi pyydettäisi! Sanottu mikä sanottu; pikaistuksissa tulee sanottua yhtä jos toistakin, eikä sitä kannata toisten niin vakavasti ottaa, vaikka sanotut sanat riipisivät nahkankin toisen päältä. Muitten tässä nyt pitäisi ymmärtää ja anteeksi antaa tällaisille impulsiivisille ja helposti syttyville persoonallisuuksille, he kun eivät mitään itselleen ja päälle käyvälle temperamentilleen mahtaneet.

Vastapuoli ei kuitenkaan ymmärtänyt, vaan kävi myös lähitaisteluun, jossa ei siinäkään sanoja säästelty. Kohta ei oikein enää tiennyt, kuka oli kenenkin puolella, kun puolet tuntuivat joidenkin osalta vaihtelevan sen mukaan, kumpi puoli näyttäisi olevan voitolla.

Havaitessaan alkavansa jäädä alakynteen alkoi riidan aloittanut vedota ikäänsä ja fyysisiin vaivoihinsa. Niitä tuntuikin riittävän, ja nettiriidan seurauksena ne olivat tietenkin pahentuneet niin, että ihan lääkärin apuun oli turvauduttava.

Sivusta taas kerran seuraten olisi luullut, että kirjoittaja olisi älynnyt edes tässä vaiheessa vetäytyä sivuun, pysyä pois pahimman taistelun tuiskeesta ja miettiä omaa osuuttaan asiassa. Ehkäpä siinä olisivat vaivatkin hellittäneet ihan itsestään, ja samalla olisi myrsky vesilasissa laantunut hiljakseen pieneksi liplatukseksi.

Mutta ei! Hänhän oli johtaja ja sotapäällikkö; hän taistelisi vaikka viimeiseen hengenvetoon asti omaa kantaansa puolustaen. Toiset tässä olivat syypäitä, kun eivät suostuneet pyytämään anteeksi, vaan käyttivät tuota onnetonta kohtaan ihan samanlaista kieltä, jolla tämä aiemmin oli muita solvannut.

Ja toisten ymmärtämättömyydestä johtui sekin, että uni ei enää tullut, sydäntä korvensi, heikotti ja huimasi. Sen verran näytti henki kuitenkin vielä pihisevän, että yökaudet, viestien kelloajoista päätellen, jaksoi kirjoittaa kommentteja ja muita kirjoituksia, joissa monestakaan ei parhaalla tahdollakaan löytänyt sitä kuuluisaa punaista lankaa; niin täynnä kirjoitus- ja muita virheitä ne olivat…