Pitkin kevättä ja kesää huomasin kuitenkin, että mies kummitteli ajatuksissani tämän tästä. Aina, kun moninaiset suhteeni olivat tavalla tai toisella tulleet tiensä päähän, muistui mies mieleeni. Minusta tuntui, että jotakin oli jäänyt pahemman kerran kesken, ja monia asioita oli jäänyt selvittämättä.

Keväällä olin kuitenkin poistanut miehen puhelinnumeron kännykkäni muistista. En voinut siis soittaa, kun asia nousi mieleeni. Joskus elokuussa, kun minulla oli vielä muutama päivä lomaa, päätin sitten selvittää jutun niin perinpohjaisesti kuin se oli mahdollista. Kysyin miehen numeroa numerotiedustelusta. Sieltähän se löytyi, mutta viesti oli jo lähtenyt matkaan, kun äkkiä muistin, että mies oli puhunut jotakin työpaikan vaihdoksesta. Saamani numero ei siis kaiken järjen mukaan enää kuulunut hänelle.

Jäin jännittyneenä odottamaan, kuka viestiini mahtaisi vastata, jos siihen ylipäätään vastaisi kukaan. Ei mennyt kauaa, kun puhelimessani kilahti tekstiviesti. Sen oli lähettänyt juuri se mies, jolle se oli osoitettukin. Vastauksessani kysyin, voisinko soittaa. Se sopi miehelle, joka myös oli vielä lomalla, ja niin minä naputtelin puhelimeeni miehen numerot ja kohta jo juteltiin.

Kuulumisten jälkeen kerroin miehelle, etten ollut saanut häntä mielestäni keväällisen eron jälkeen. Mieskin sanoi usein ajatelleensa minua, mutta se nyt saattoi olla pelkkää sanahelinää. Kun siinä aikamme olimme jutelleet, päätimme tavata. En muista, kumpi sitä ehdotti, mutta se sopi molemmille, ja kahden päivän kuluttua hyvin sateisena iltapäivänä mies seisoi oveni takana.

Hän oli aivan samanlainen kuin muistoissani, vaikka hän itse kertoi olevansa muuttunut mies. Minun hän sanoi vain kaunistuneen kesän kuluessa. Se tietenkin imarteli minua kovin. Tuliaisiksi hän toi jäätelöä, ja siinä jäätelön kahvikupposen äärellä juttelimme menneistä. Nyt mies kertoi, että oli säikähtänyt ehdotustani yhteisestä matkasta. Hän kertoi olleensa keväällä vielä aika sekaisin oman elämänsä kanssa, vaikka avioerosta oli kulunut jo useampi vuosi. Nyt tuntui siltä, että ajatukset olivat selkiytyneet, ja mies saattoi taas ajatella, että me hyvinkin voisimme aloittaa uudestaan.

Vietimme yhdessä mukavan iltapäivän ja illan ja sen päätteeksi menimme ulos syömään. Sade oli lakannut, ilma oli raikas, ja kaikki tuntui henkivän uutta, raikasta tulevaisuutta. Päätimme katsoa, mitä tuleman piti, ja elää suhteemme loppuun asti, mihin ikinä se sitten johtaisikaan.