Eipä olisi Punahilkka osannut aavistaa, että tämän Suden savusaunassa hän ei koskaan kylpisi. Kokematta jäivät saunan pehmeät löylyt ja Suden omasta metsästä taitteleman vastan hyväilyt iholla. Ei tarvinnut pestä pois saunan mustuneista seinistä ihoon tarttunutta nokea, mutta muuta nokea sai Punahilkka kyllä kuurata itsestään pois vielä seuraavalla viikollakin.

Sattui nimittäin niin, että vaikka Susi useinkin aikaisemmin oli saunaansa onnistuneesti lämmittänyt, sen lämmitys tällä kertaa epäonnistui niin perinpohjaisesti, että se kesken lämmityksen roihahti tuleen. Savusaunoillahan on tunnetusti taipumus palaa silloin tällöin maan tasalle.

Punahilkka ja Susi olivat juuri päiväunillaan, kun sisälle tunkeutuvan savun haju sai heidät havahtumaan miellyttävästä horteestaan ja toistensa sylistä. Vilkaisu ikkunasta ulos kertoi hetkessä, että tuota saunaa ei enää pelastaisi mikään mahti maailmassa. Mutta sammuttamaan sitä oli ruvettava kaikesta huolimatta, etteivät muutkin rakennukset olisi syttyneet tuleen saman tien.

Sauna oli onneksi rakennettu lähelle vesirajaa, joten vettä ei tarvinnut kaukaa raijata. Ja soitti Susi toki palokunnankin paikalle. Kun se veneellään aikanaan laituriin rantautui, olivat Punahilkka ja Susi jo saaneet palon lähestulkoon sammutettua. Vain jälkisammutustyöt jäivät enää palokunnan tehtäväksi.

Vähän olivat tunnelmat apeat, kun noesta mustunut lemmenpari siinä savuavaa hirsikasaa katseli. Sutta harmitti tietysti vielä enemmän, olihan tuhoutunut omaisuus hänen. Mutta Punahilkka, joka aina yritti kaikesta jotain myönteistä löytää, keksi, että nyt voitaisiin haudata tuhkakasaan raakoja perunoita, jotka siellä kuumuudessa itsekseen kypsyisivät ja olisivat pian Punahilkan ja Suden nautittavina herkullisena ja maittavana iltapalana. Tällaista herkuttelua muisti Punahilkka joskus lapsena harrastaneensa ja siitä kovasti pitäneensä.

Onneksi ei jäänyt Susikaan tuleen makaamaan, vaan kohta olivat folioon käärityt perunat jo tuhkassa hautumassa, ja tavallinen sauna taas lämpiämässä, jotta sammuttajat pääsisivät pesemään nokia pois iholtaan.

Yhteinen työ saunan pelastustöissä oli entisestään lähentänyt Punahilkkaa ja Sutta. Koska savuavia raunioita oli vielä valvottava uudelleen syttymisen varalta, istuivat he rinnakkain ja kait aina välillä sylikkäinkin valvontatehtäväänsä täyttämässä. Silloin tällöin kaivettiin kuumasta tuhkasta herkulliseksi kypsynyt peruna, joka yltympäriinsä oikealla voilla siveltynä yhdessä nautittiin kiihkeitten suudelmien lomassa.

Kun aamun ensimmäiset linnut aloittivat konserttinsa, näkivät ne kaksi nokista, toistensa syliin uupunutta tulipalon sammuttajaa, jotka sammutus- ja valvontatyöstään väsyneinä nukkuivat autuaan unta sammalmättäällä. Savun haju leijui tienoon yllä, ja palaneita hirrenkappaleita oli hujan hajan pitkin tannerta. Mutta Punahilkka ja Susi nukkuivat.