Alkukesän päivät olivat olleet kauniita, mutta hyvin tuulisia ja koleita. Vaikka aurinko paistoi täysin pilvettömältä taivaalta, ei kesän lämmöstä päässyt nauttimaan kunnolla. Keskiviikkoaamu valkeni kauniina ja aurinkoisena sekin. Saattoi olla, että tästä päivästä tulisi jo edellisiä lämpimämpi, tuumi Soile, kun koko perhe pakkautui autoon kaupunkireissua varten. Vaikka kyseessä oli lääkärikäynti, oli kaikkien olo huoleton ja iloinen. Oltiinhan tässä koko perhe menossa kuulemaan, miten pieni vauva nyt mahtoi voida ja mitä kenties oli odotettavissa.

Matka kaupunkiin kesti parisen tuntia. Sen paremmin Soile kuin Mikkokaan ei ollut kovin hyvä pääkaupungissa liikkuja, vaikka Mikko joskus oli siellä asunutkin useiden kuukausien ajan. Niinpä ei tämäkään matka kommelluksitta sujunut. Mikko ajoi harhaan useita kertoja, kun ei Soile ehtinyt lukea katujen nimiä talojen seinistä. Ihme kyllä ei Mikko tällä kertaa pahemmin hermostunut asiasta, vaan jo silloin tuli harhaan ajoista ja ”urheasta u-käännöksestä” Sörnäisten rantatiellä vitsi, jolle yhdessä naurettiin myöhemminkin.

Lopulta sentään osattiin perille. Aikaa oli etsiskellessä mennyt sen verran, että Soile pääsi heti kohta hänelle varatulla ajalla lääkärin luokse. Tällä kertaa ei ultraäänitutkimuksia tehty. Lääkäri jututti Soilea, kuunteli sikiön sydänääniä ja kertoili suunnitelluista jatkotoimenpiteistä.

Lapsen oli määrä syntyä lasketun ajan perusteella heinäkuun viimeisenä päivänä. Nyt elettiin kesäkuun alkua. Raskaus oli edennyt siis viikolle 32. Tutkimusten mukaan sikiö oli normaalikokoinen, ehkä jopa normaalia hiukan isompi, joten sen puolesta ei olisi ollut estettä syntymälle. Mutta koostaan huolimatta oli hän yhä keskonen. Muun muassa keuhkojen kehitys oli vielä täysin kesken.

Siksi oli parasta, että raskaus jatkuisi vielä normaalisti niin pitkälle kuin pelivaraa oli. Lääkäri, Suomen paras asiantuntija naistentautien ja synnytysten alalla (tämän sai Soile kuulla myöhemmin kätilöiltä), ehdotti seuraavanlaista järjestelyä.

Nyt saisi Soile vielä mennä kotiin odotusta jatkamaan. Juhannukseen asti pitäisi hänen joka viikko matkustaa Naistenklinikalle, jossa raskauden etenemistä seurattaisiin. Hän kuului nyt riskisynnyttäjiin, sillä oli täysin mahdollista, että kohtu ei kestäisi lapsen laskettuun syntymäaikaan asti sellaista lapsiveden määrää, joka Soilella oli, vaan lapsi alkaisi syntyä ennen aikojaan. Heti juhannuksen jälkeen otettaisiin Soile osastolle, niin että hän olisi jo valmiiksi paikan päälle, mikäli synnytys alkaisi äkkiä.