Muutamista minua kummastuttavista korostuksista huolimatta mies vaikutti mukavalta ihmiseltä. Iltapäivä ja ilta kuluivat rattoisasti. Kun kotiinlähdön aika tuli, sovimme tapaavamme uudestaan jo seuraavana päivänä. Olin menossa katsomaan erästä teatteriesitystä ja kysyin, kiinnostiko se miestä. Kiinnostihan se, ja niin sovimme treffit seuraavaksi päiväksi.

Mieli täynnä innostunutta odotusta ajelin kotiin pilkkopimeässä illassa. Olimme jo ehtineet keskustella siitä, mitä kumpikin mahdolliselta suhteelta toivoi. Minä olin tehnyt selväksi, etten ajatellut mitään vakavaa. Se tuntui sopivan hyvin myös miehen pirtaan. Koska minulla usein on tapana tehdä varsin äkkinäisiä päätöksiä, päätin tällä kertaa tietoisesti antaa asioiden vain kehittyä siihen suuntaan, johon ne lähtisivät kehittymään. En yrittäisi mitenkään vaikuttaa siihen, mitä tapahtuisi enkä myöskään jouduttaa asioiden etenemistä. Eihän tässä ollut mikään kiire mihinkään.

Jos oli pyhäinpäivä ollut kaunis ja aurinkoinen, niin sitä seuraava sunnuntai oli harmaa, synkkä ja tihkusateinen. Mieleni oli silti valoisa ja toiveikas. Menisinhän tänään teatteriin uuden tuttavuuteni kanssa. Tapaisimmeko vielä senkin jälkeen, se jäisi nähtäväksi. Mutta olipa tapaamisen laita sitten niin tahi näin, olin päättänyt olla kiirehtimättä asioitten edelle. Tulevaa tautia oli aivan turha sairastaa.

Seuraavana päivänä mies soitti joskus aamupäivällä. Hän kysyi, voisiko tulla jo hiukan aikaisemmin kuin olimme sopineet, sillä hänellä ei ollut mitään tekemistä kotonakaan. Minulle se sopi kyllä. Olin laittanut ruokaa ja tarjosin sitä miehellekin. Hän söi hyvällä halulla, vaikka taisi jo siinä vaiheessa kysäistä, oliko ruuassa maitoa tai kermaa. Hän nimittäin kärsi laktoosivaivoista.

Tässä ruuassa taisi laktoosituotteita olla, sillä enhän ollut tiennyt varautua asiaan. Ruoka kuitenkin kelpasi miehelle, pysyi hänen mahassaan eikä tainnut aiheuttaa liiemmin mitään ikäviä vaivojakaan. Ainakaan miehen ei kesken teatteriesityksen tarvinnut poistua salista.

Teatterin jälkeen palasimme vielä minun kotiini kahvittelemaan, mutta sitten mies illan pimetessä lähti omaan kotiinsa. En muista, sovimmeko mitään tarkempaa seuraavasta tapaamisesta. Asia taisi jäädä hiukan auki, sillä minulla oli monenlaisia menoja seuraavalla viikolla. Muistaakseni miehelläkin oli joitakin sovittuja menoja. Hän oli kesällä loukannut kätensä ja joutui nyt ravaamaan lääkärissä tämän tästä. Päätimme kuitenkin, että vielä tapaisimme, kunhan aikataulut osuisivat kohdilleen.