Joskus tuntuu siltä, että suomalainen yhteiskunta byrokraattisuudessaan ja ihmisten kyykyttämisessä alkaa muistuttaa entistä Neuvostoliittoa enemmän kuin Neuvostoliitto itse! Ei sellaista instanssia tai paikkaa, jossa vaikkapa yhdellä puhelinsoitolla saisi yksinkertaisen asiansa toimitettua ja pyörät pyörähtäisivät eteenpäin.

Tänä aamuna törmäsin peräti kahteen tällaiseen tapaukseen. Kun lomani kohta loppuu, tuli mieleeni, että voisin piipahtaa työsähköpostiini katsomaan, olisiko siellä jotain ajankohtaista ja tärkeää asiaa. S-postini osoite on tallennettuna kirjainmerkkeihin, ja kun klikkaan sen auki, on se käyttäjätunnuksineen ja salasanoineen kirjautumista vaille. Niinpä sitten tein kaikki tarvittavat klikkaukset ja etusivu aukeni tuota pikaa. Aha, sivua oli päivitetty sitten viime näkemän ja parempaan ja toimivampaan suuntaan tietenkin: kuinkas muutenkaan. Ei muuta kuin kirjautumaan!

Siihen klikkaukseen loppui se lysti. Eteeni aukeni sivu, jossa kehotettiin luomaan tili iGoogleen ja merkitsemään osoite sinne. Koska en sivulta mihinkään muualle päässyt, noudatin ohjeita, vaikka minulla ei ollut harmainta haisua, miten moisen ”tilin” luominen liittyy työasioihini ja miksei viestejä mukamas voi lukea ilman sitä.

Muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen sain tilin ilmeisesti luotua, koska osoitteeni näkyi muistiinpanoissa kahdessakin eri kohdassa. Nyt sitten vain posteja avaamaan ja lukemaan.  Se taas olikin helpommin sanottu kuin tehty. Yrittäessäni avata posteja ilmestyi ruutuun teksti: ”Hups… pyynnössä ilmeni ongelmia. Yritä myöhemmin uudestaan.”

Nyt loppuivat minulta ensin konstit ja sitten kärsivällisyys. Työnantaja sai mielessäni kuulla kunniansa, kun jatkuvasti muuttelee järjestelmiä pelkästä muuttelemisen ilosta. Mitään hyvää käytännön merkitystä ei kyseisellä muutoksella ainakaan minulle ollut. Nythän en päässyt posteihin lainkaan, kun ”hups vaan, pyynnöissä esiintyi ongelmia”!

Onneksi sattui nuori ”tietokonenero” olemaan käden ulottuvilla. Hän selvitti ongelmat hetkessä, päivitti osoitteet ja muut tiedot, ja nyt pääsen taas ilman tuskaa lukemaan noita niin tärkeitä ja mielenkiintoisia viestejä.

Usein minua masentaa tämä virtuaalimaailma, sähköinen tiedonsiirto ja viestintä. Aikaa kuluu tavattomasti aivan turhaan, kun epätoivoisesti yrittää päästä johonkin klikkaamalla siitä, mistä käsketään huomatakseen ainoastaan, että ”hups… pyynnössä esiintyi ongelmia. Yritä uudestaan”. Saman asian olisi jo paperia ja kynää käyttäen tehnyt moneen kertaan.

Ja kenen etua palvelevat kaikki extranetit, intranetit, essit, palkeet, ahdit, taikat, hetu-tunnukset ja monet, monet muut kirjainyhdistelmät, joiden merkitystä käyttäjä ei edes ymmärrä! Ainoa ilo lienee se, että kun koko hienosti rakennettu järjestelmä jonakin kauniina tai vähemmän kauniina päivänä kaatuu, voin Jäniksen vuoden Vatasen tavoin kadota jäljettömiin…