Lyhyen ajan sisällä osui Punahilkka toisellekin susipolulle, jolla liikuskelevan suden vastauksista paistoi selvääkin selvemmin se, että kovin kitkerältä maistui Punahilkan tarjoilema soppa. Myös tämä susi löytyi siten, että Punahilkka availi sellaisten susien profiileja, jotka asuivat kohtalaisen lähellä ja ikänsä puolesta kävivät Punahilkan pirtaan.
 
Kyseinen susi oli kuitenkin omissa ikätoiveissaan rankannut Punahilkan ikäiset hilkat niihin hilkkoihin, jotka saisivat jäädä lehdelle soittelemaan, kun tämä susi orkesteriaan kokoaisi. Niinpä ei Punahilkka profiilin katsomisen jälkeen ottanut suteen minkään sortin yhteyttä.
 
Mutta yllättäen susi kiinnostui. Ensin tietysti tuli flirttiä ja kuva-avaimen pyyntöä, ja Punahilkka veteli mielessään jo pitkää miinusta mokoman lukutaidottoman suden nimimerkin perään. Ei hänellä kuitenkaan riittänyt intoa eikä haluakaan ryhtyä sutta oikein älläntikku kädessä opastamaan, mitä siellä Punahilkan profiilin loppuosassa olikaan sanottu moisesta toiminnasta. ”Joka ei ymmärrä puolesta, ei ymmärrä kokonaisestakaan” tuumasi Punahilkka rakkaan äitivainajansa sanoin ja yhdellä ranteen heilautuksella pyyhkäisi bittiavaruuden äärettömyyteen niin flirtit kuin avainpyynnötkin.
 
Tällä sudella ymmärrys tuli kuin tulikin kuitenkin jälkijunassa, ja ihan oikean pikkuisen, hyvällä tahdolla  viestiksi tulkittavan yritelmänkin sai susi kyhättyä. Siinä sitten selitteli, ettei suinkaan pelkästä kuva-avaimesta ollut kiinnostunut, vaan ihan oikea hilkka tässä profiilissa juuri kiinnosti kovasti. Oli susi vain hiukan hätäisesti lukaissut Punahilkan profiilin ja saman tien klikannut kuvapyynnön menemään.
 
Tällä kertaa päätti Punahilkka antaa armon käydä oikeudesta ja vastasi sudelle. Muisti kyllä tietenkin mainita, että näkyi olevan suden silmissä ”parasta ennen –päiväyksen” jo aikoja sitten ohittanut, ja susi oli viestinsä lähettänyt Punahilkan mielestä väärässä järjestyksessä.
 
Siitäkös susi innostui selittelemään, että juuri Punahilkan ikä ja siis se, että tämä oli nähnyt jo useita kuunkiertoja enemmän kuin susi itse, olikin se kaikkein kiinnostavin seikka. Jopas jotakin, tuumiskeli Punahilkka punaisen hilkkansa alla. Kummastipa mielipiteet ja toiveet kääntyivät aivan päälaelleen parin yhteydenoton jälkeen.
 
Mutta katsotaan nyt, mitä tämä susi oikein oli syönyt, ja millaisia jauhoja suden pussista löytyisi. Kun oikein koti-ovelle asti posti tuotiin, ei sitä tietenkään lukematta kannattanut pois heittää. Samana iltana selvitystyö ei kuitenkaan päässyt juuri alkua pitemmälle, sillä susi ilmoitti lähtevänsä lenkille ja sitten saunaan. Punahilkka toivotteli hyvät lenkit ja vielä paremmat löylyt ja lähti itsekin viilettämään Susimetsän mielenkiintoisille poluille aikeenaan viettää rattoisa ilta muiden varteenotettavien susikandidaattien seurassa.