Liisa oli jo lähes unohtanut Pekan ja tämän pitkän viestin, sillä hänen postilaatikkoonsa suorastaan tulvi flirttejä ja pikkuviestejä. Liisa oli onnensa kukkuloilla. Noin moni mies oli hänestä jollakin tavalla kiinnostunut. Monet mainitsivat viestissään ihastuneensa Liisan kauniiseen ulkomuotoon. Sekös oli kuin mannaa ja hunajaa Liisan alun perinkin heikolle itsetunnolle, jota elämän vastoinkäymiset olivat vielä lisää murentaneet.

Liisalla oli varaa, mistä valita, ja hän ryhtyikin tekemään karsintaa kovalla kädellä. Liisa itse oli kotoisin Lounais-Suomesta, joten kaikki pohjoisen, idän ja lännen tarjokkaat saivat kenkää oikopäätä. Etusijalle Liisa asetti lähellä asuvat, ja sitten tulivat muut eteläsuomalaiset. Jos ehdokas oli poikkeuksellisen komea tai vaikkapa rikas, minkä ominaisuuden monet miehet viesteissään lähes ensimmäisenä toivat esiin, antoi Liisa armon käydä oikeudesta ja lisäsi sellaisen tutustumisen arvoisten joukkoon.

Karsintatyön ollessa kiivaimmillaan saapui Pekan selonteko. Ensin aikoi Liisa deletoida koko roskan, mutta sitten uteliaisuus voitti. Hän päätti kurkistaa, miten Pekka oli rukkasiin suhtautunut. Ilmeisesti tämä vain toteaisi, että eihän sille sitten mitään voinut, kun ei Liisa tuntenut samoin kuin hän.

Suuri oli Liisan hämmästys, kun hän avasi viestin. Sitä tuntui jatkuvan ja jatkuvan, vaikka Liisa kuinka kelasi näyttöruutua alaspäin. Viesti oli niin pitkä, että Pekka oli joutunut jakamaan sen kolmeen erilliseen viestiin, kun sallittu merkkimäärä oli yhden viestin osalta tullut käytettyä.

Liisa alkoi kiinnostua. Erityisesti Pekan maininta rahan lainaamisesta tai antamisesta sai hänen tuntosarvensa herkistymään. Tässäpä voisikin olla erinomainen lypsylehmä. Mies tuntui jo nyt, ennen ensimmäistäkään tapaamista, umpirakastuneelta. Tällaista olisi hyvä höynäyttää lupaamalla jotakin. Ehkäpä tavatakin voisi, ei Pekka sentään hirviöltä näyttänyt. Kyllä, tämä tapaus täytyi katsoa loppuun asti. Muut ehdokkaat eivät olleet kuitenkaan näin varmoja tapauksia, ja harvasta kai sellaista tulisikaan.

Liisa päätti takoa, kun rauta on kuumaa. Hän luki Pekan mammuttiviestin vielä muutamaan kertaan läpi ja alkoi sitten kirjoittaa. Muut viestit hän siirsi odottamaan aikoja parempia. Niitäkään ei sopinut hylätä, sillä ei Liisa Pekasta mitään vakavaa suhdetta aikonut. Mutta kaiken hyödyn tästä kyllä voisi ottaa irti, niin aineellisen kuin henkisenkin…