Uusi viikko alkoi onnentoivotuksilla. Letunpaistaja oli selaillut kalenteria ja huomannut vuoden edenneen taas jo niin pitkälle, että oli syytä juhlaan. Tällä kertaa juhlakaluina olivat isät, joita perinteiseen tapaan juhlitaan marraskuun toisena sunnuntaina. Onnittelut olivat aivan asialliset, mutta oikeinkirjoituksesta tarkka Kärpänen kiinnitti huomion siihen, miten lettuilija taivutti "isä" -sanaa monikon allatiivissa.

Jos kirjoittajan tarkoitus tosiaankin oli onnitella "isää", olisi se kuulunut taivuttaa monikon allatiivissa muodossa "isille" (yksikön allatiivissa "isälle") eli siis "Onnea kaikille isille". Kun virheellinen taivutusmuoto vielä esiintyi kahteen kertaan, vaikutti se ainakin Kärpäsen silmissä melko tökeröltä.

Jos taas oli tarkoitettu "isä" -sanan nykyisin hyvin yleistä "isi" -muotoa, oli kirjoittajan valitsema taivutusmuoto hyväksyttävä. "Isi" -muoto ei kuitenkaan ihan heti tule mieleen, kun lukee muuta tekstiä. Siellä käytetään koko ajan sanaa "isä", ei kertaakaan sanaa "isi".

Niin tai näin, kommentoijat kiirehtivät kiittelemään, vastailemaan ja itsekin onnittelemaan kuka omaansa, kuka lastensa, kuka kaikkia lapsia maailmaan siittäneitä kaksilahkeisia. Joku toivotti onnea vastuuntuntoisille ja hyvin osansa hoitaneille isille. Lintukodon isät tuntuivatkin olevan tavallista vastuuntuntoisempia ja "parempia" isiä, kuinkas muutenkaan (Kärpäsen huom!). Ainakin muutamat heistä kommenteissaan kertoilivat, miten isyyttään olivat hoitaneet, ja millaisin juhlamenoin heitä nyt juhlapäivänä jo maailmalla olevat tai vielä kotinurkissa pyörivät lapset olivat muistaneet. Myös yksi kauniimman sukupuolen edustaja kertoi, miten oli juhlistanut päivää.

Yleisenä huomiona voi sanoa, että erilaisten merkki- ja juhlapäivien vieton "mainostus" oli vähentynyt yhteisössä huomattavasti, jos muistelee alkuaikoja. Silloinhan lähes jokainen halusi pykätä oman versionsa ja toivotuksensa sivustolle aina, kun kalenterista katsomalla vain saattoi jonkin aiheen keksiä. Sitten tietenkin piti vastailla toisten toivotuksiin, joten juhlapäivät ja niihin liittyvät postaukset muodostivat tärkeän osan kaikista kirjoituksista. Mutta nyt oli toisin. Harva innostui enää kiittelemään ja kumartelemaan, saati omia toivotuksiaan postauksen muodossa lausumaan. Ajat muuttuvat, niin se on, täytyy Kärpäsenkin todeta.

Kun juhlat oli juhlittu ja maailmalla tapahtuneet vakavat asiat saatu myös puitua, oli lettuilijan mielestä aika siirtyä taas mukaviin ja keveisiin arvailupostauksiin. Pitemmittä puheitta hän läväyttikin sellaisen esille. Postauksessa oli kuva tai oikeammin kuvan osa, josta olisi pitänyt arvata, mitä kokonainen kuva esitti. Mukana oli myös sanallinen vihje, jossa kerrottiin, että kyseessä oli kaikille tuttuakin tutumpi toimitus.

Postaus oli julkaistu myöhään illalla, mutta jo puolisen tuntia myöhemmin ennätti AVK arvailemaan. Hän kertoi olevansa pirteä kuin lintunen, joten olisi ehkä voinut olettaa, että ajatuskin olisi juossut terävästi. Mutta eipä vaan. Kuva oli kyllä pieni eikä siitä aivan helposti arvannut, mitä se esitti, mutta AVK: n arvaus oli taas kyllä aivan omaa luokkaansa.

Kärpänen ei toki ole mikään maailman paras arvailija, mutta ei se kyllä olisi edes verkkosilmiään väärinpäin pyörittämällä ikinä voinut nähdä kuvassa sitä, mitä AVK siinä näki. Kaikenlaiset arvailut ovat tietysti sallittuja, joten AVK: n arvaus oli varmasti yhtä oikein kuin muidenkin, tietenkin.

PPHH sentään alkoi nähdä kuvassa jotain karvaistakin, samoin VRK, mutta heidänkään arvauksiaan ei lettuilija hyväksynyt. Muutkin arvailijat kallistuvat karvaisen ystävämme kannalle. Yksi yritti käyttää sitä jopa pölyrättinä, mutta lettuilija palautti hänet ruotuun huomauttamalla, että kuvassa näkyi ilmiselvästi lattiaa, ei pöytää.

Seuraavan päivän illansuussa oli myös AVK: n verkkokalvolle muodostunut kuva saanut vähän toisenlaista hahmoa. Kuinka paljon asiassa auttoivat edellisten kommentoijien selvääkin selvemmät vihjaukset, sitä on vaikea sanoa, mutta nyt ilmoitti AVK päässeensä jo kärryille hänkin, ja lettuilija ilmoitti suopeasti, että kyllä kuvassa oli myös AVK: n näkemiä asioita, oli, oli.

Mutta seuraavana kuvaa tihrustanut TiHe alkoi jo lipsua väärille jäljille. Pesemistä hän tarjosi toimitukseksi, suorastaan kylpyä, mutta ainakin vähintään tukanpesua juoksevan veden alla. Pesemisen lettuilija hyväksyi, mutta ei nyt sentään kylpemistä, kun sopivaa soikkoa ei ollut mailla ei halmeilla.

Seuraava anonyymi, joka ei oikeasti ollut anonyymi laisinkaan, mainitsi uudemman kerran karvaisen ystävän kommentissaan. Tällä kertaa hän sanaleikin avulla ehdotti, että otuksen suu oli suljettu, eikä sieltä kuuluisi pihaustakaan. Lettuilija piti kyllä sanaleikistä, mutta ei hyväksynyt suun sulkemista alkuunkaan.