Kyllä ihiminen joinaki päivinä saa sitte palijo aikaan. Mulla oli tänään semmonen päivä, vaikken sitä aamulla herätessäni vielä tiennykään. Mun piti lähteä töihin jo tuntia normaalia aikasemmin sattuneesta syystä. Se ny ei vielä mikään aikaansaannos ollu, mutta kumminki.

Menin pyörällä, niin ku tavallisestiki. Mutta mun pyörän takakumi oli puhennu perijantai-iltana. Siinä pysy kyllä ilima aina pumppauksen jäläkeen sen verran, että pääsin kulukemaan lyhyitä matkoja. Sillä keinon keplottelemalla selevisin viikonlopun yli. Olin jo aatellu, että tänään aamulla vielä pumppaan kumin täyteen ja polokasen töihin. Iltapäivällä poislähtiissäni sitte pumppaan taas ja ajan suoraan korijaamolle. Justiisa näin mää teinki.

Korijaamolla kerron, missä on vika ja pyysin kahtomaan samalla vaihteita, ku ne on reistannu jo pitemmän aikaa. Joskus toimii, toisinaan ei. Korijaaja kahto heti mun pyörän renkaita ja sano tuomihtevaan sävyyn, että nastarenkaat, niin ku muuten onki. Mua sen lausunnot ei kumminkaan hetkauttanu puoleen eikä toiseen. Sanon vaan, että niin on ja saa ollaki. Käytän pyörää nimittäin pääasiassa talavisin. Olin jo varautunu vaikka minkälaiseen saarnaan, ku sama ukko on enneki niistä maininnu. Mutta se usko ny vähällä, ja jos ei ois uskonu, niin mää oisin sanonu, että saan kai mää ajaa vaikka vanholla villasukilla, jos mua huvittaa. Tämän repliikin sain ny kumminki säästää mahollista myöhempää tarvetta varte.

Olin aatellu, että jouvun jättämään pyöräni korijaamolle päiväkausiks. Kovasti ilostun, ku sain kuulla, että tunnin päästä se olis jo kunnossa. Huomenissa ei tarviskaan marssia apostolinkyyvillä töihin, vaikkei sekään ny mikään rangastus ois ollu. Mutta parempi näin! Lupasin tulla hakemaan sen ennen sulukemisaikaa pois.

Sitte lähin muille asioille. Ku ny olin jalakasin menossa kotiin, päätin mennä käymään matkan varrella olevassa fysikaalisessa hoitopaikassa varaamassa viimenki hoitoaikoja. Lääkärihän anto mulle lähetteen jo melekeen kuukausi sitte, mutta mää olin siirtäny aikojen varaamista loman ja muijenki kiireijen takia. Ny oli tullu oikea aika varata niitä. Sainki varattua heti kolome aikaa peräkkäisille viikoilla. Niillä ny päästään jo alakuun.

Tulin kotiin ja alon pestä pyykkiä. Kaks koneellista sain pestyä ja pistin ne parvekkeelle kuivamaan. Välillä otin vähän tupluuria, ku ramas niin vietävästi. Sitte aattelin, että voisin kahtoa, saisinko viikonlopuks halavan pussilipun isolle kirkolle. Mun auto on nimittäin vielä tytöllä,ja se pitäs hakea pois sieltä. Löytyhän semmonen, ja melekeen nurkalta pääsen hyppäämään kyytiinki. Ilimotin tytölle, että oon sitte lauantakina tulossa sinne suunnalle. Se passas tytölle.

Sitte oliki aika lähteä pyörää hakemaan. Samalla aattelin kävästä kirijastossa palauttamassa yhen kirijan. Pyörä oli valamis ja kuluki taas keposesti pitkin katuja. Vaihteetki oli kunnossa. Rasvaa kuulemma oli vaan pistetty vähä sisuksiin. Kirijastoon mennessäni ajon elokuvateatterin ohi. Ovi oli auki, ja mää aattelin kysästä, mitä siellä ois menossa. Justiin oli kuulemma alakanu joku elokuva ja seuraava alakas tunnin päästä.

Tunti tuntu pitkältä ajalta ootella, mutta sitte muistin, että kirijastossahan se aika kulus rattosasti. Ei muuta ku sinne! Lainasin muutaman kirijan ja menin sitte lukemaan yhtä luksalin puolelle. Aika tosiaan kulu mukavasti, ja kohta oliki kello jo niin palijo, että saaton lähteä kurkistelemaan elokuvateatteriin, joka on ihan kirijaston vieressä.

Taas mulle välähti, että samalla, ku kerran täällä olin, voisin ostaa lahajakortin mun hierojalle. Jaa, minkä takia? No, siks, ku tässä joku aika sitte unohin mennä hierottavaks, vaikka olin varannu ajan. Semmosta mulle ei oo ennen tapahtunu, ja mää aattelin, etten kehtaa olla korvaamata aikaa jotenki. Rahaa se ei kumminkaan ottas, niin että aattelin ostaa lahajakortin elokuviin. Saa mennä sitte tyttösä kans kahtomaan, mitä tahtoo ja millon tahtoo. Kortti on vuojen voimassa.

Kaikki nämä asiat tuli hoijettua, niin että saanki olla tyytyväinen tekemisiini. Elokuvaki oli ihan kelevollinen. Ei mitään suurta raamaa, mutta katottava. Kotimainenki vielä! Se, että kotiin polokiissani kastun, ei haitannu mitään. En oo sokerista, vieläkään!