Koitti syyskuun ensimmäinen viikonloppu, täydenkuun aika. Ilma oli sateinen ja harmaa, ja minä olin kyllästynyt koko maailmaan. Yhtäkkiä sähköpostiini ilmestyi viesti. Siinä mies kyseli, millaisia suunnitelmia minulla oli perjantai-illaksi. Mitäpä suunnitelmia minulla, eronneella yksin eläjällä olisi ollut. Kun mies kertoi, että mahdollisesti ajelisi kyseisenä iltana asuinpaikkani ohi mennessään mökille, olin enemmän kuin iloinen, kun hän myös kysyi, sopiko minulle tapaaminen.

Mikään ei olisi voinut minulle siinä mielentilassa sopia paremmin. Yhtäkkiä sadepilvet tuntuivat hajoavan taivaan tuuliin, vaikkeivät ne oikeasti mihinkään olleet menneet. Olin iloinen kuin peipponen ja jäin odottamaan miehen tarkempaa ilmoitusta tulostaan. Sitä odotellessani siivosin, mitenkäs muutenkaan, sillä aikaisemmassa elämässäni olin aina ollut tarkka siitä, että kotini oli siivottu, kun joku tuli käymään. Nyt en kyllä sitä tekisi, vaikka toki tavarat järjestelisin paikoilleen ja siirtelisin ylimääräiset sotkut ovien taakse. Mutta lattioiden pesuun ja mattojen tuulettamiseen en ryhtyisi, vaikka tuolloin vielä ryhdyin.

Kun mies sitten illansuussa soitti ja kertoi olevansa kohta perillä, riensin häntä alas vastaan. Sydämeni hakkasi ja tunsin, miten kuumat aallot löivät sisälläni edestakaisin. Olimme lähes kuukauden verran viestitelleet toisillemme varsin eroottissävyisesti, ja nyt sain maistaa tuon viestittelyn ensimmäisiä ihania hedelmiä.

Jo eteisessä mies veti minut syliinsä, ja minä olin kuin sulaa vahaa hänen käsivarsillaan. Olin kaivannut ja odottanut häntä kuin kuuta nousevaa, ja oma himoni ja haluni oli kasvanut odotuksen myötä. Luultavasti miehelle oli käynyt aivan samoin. Kun hän sitten pimeän jo laskeuduttua lähti ajamaan veneelleen, jäin tyytyväisenä ja tyydytettynä katselemaan ikkunasta mollottavaa täysikuuta, jonka tiesin paistavan myös miehen tielle.

Pieni epäilys kaihersi kuitenkin mielessäni, vaikka en sitä sinne mielelläni olisi päästänytkään. Miehen puheista olin ollut vaistoavinani, että suhteemme tulisi kohta tiensä päähän. Ehkä mies näki minua selvemmin, millaiset minun tunteeni häntä kohtaan olivat. Olin auttamattomasti ihastunut, jollen peräti rakastunut perheelliseen mieheen. Mies ei aikonut tehdä minkäänlaisia muutoksia avioliittonsa suhteen, mutta en minäkään ollut odottanut hänen sellaisia tekevän. Tällä hetkellä minulle riittivät ne pienet muruset, joista sain nauttia silloin tällöin. Olin ryhtymässä lampaaksi, ja siitä olisi seurauksena vain se, että minut kerittäisiin.