Seuraavana päivänä iltapäivällä oli lähtö kohti Rovaniemeä ja sitten junalla etelään. Meillä ei ollut mitään kummempaa tekemistä, joten otimme levon kannalta, kun ensin aamulla olimme käyneet syömässä runsaan aamupalan majapaikan ruokailutilassa. Siellä oli myynnissä myös talon emännän ja tytärten valmistamia käsitöitä, saippuoita ja teetä. Minä ostin tulevalle vauvalle ihanat punaiset sukat ja muille tuliaisia saaville saippuoita ja teetä. Samalla tuli kannatettua hiukan Lapin matkailuyrittämistä.
Iltapäivällä heitimme taas rinkat selkään ja lähdimme talsimaan läheiselle pysäkille, josta linja-auto noukki meidät kyytiin. Siinä tapasimme taas nuoren naisen, joka vaelsi yksin. Hän oli yöpynyt Pallas-hotellissa ja tuli nyt taksilla linja-autopysäkille päämääränä hänelläkin Rovaniemi.
Matka Rovaniemelle sujui kommelluksitta, ja kello 18.00 hyppäsimme junaan, joka alkoi kiidättää meitä kohti etelää. Varsinaisesta "kiidätyksestä" ei kylläkään voinut puhua, sillä juna pysähtyi jokaisella maitolaiturilla, vaikkei se mikään taajamajuna ollutkaan, vaan joko pendoliino tai IC-juna.
Siinä istuskellessa oli aikaa seurailla myös muita matkustavaisia. Jossain vaiheessa junaan nousi nuorehko mies. Syyskuun alussa oli VR ottanut käyttöön uuden lipunmyyntisysteemin, eli lippuja sai ostaa junista vain maksukortilla. Asiasta oli tiedotettu laajasti, ja se luki myös jokaisessa junanovessa ja muissa vastaavissa paikoissa.
Ilmeisesti tämä mies ei ollut asiasta koskaan kuullut, sillä konduktöörin tullessa tarkastamaan lippuja hän alkoi ostaa sellaista käteisellä rahalla. Konnari tietenkin selittämään, ettei se nyt oikein käynyt päinsä. Maksukortilla pitäisi maksaa, jos ei lippua ollut etukäteen ostanut. Joko mies heittäytyi tyhmäksi tai sitten asia oli niin kuin hän sanoi, eli ettei hänellä ollut olemassakaan minkäänlaista maksukorttia.
Minkäs siinä sitten teit. Rahalla ei lippua voinut ostaa, eikä maksukorttia ollut. Konnarilla olisi tietysti ollut oikeus poistaa mies junasta seuraavalla asemalla, mutta tällä kertaa sattui hyvä tuuri. Inhimillisyys voitti, ja mies sai matkustaa määräasemalleen ilman lippua. Mielessäni nostin kyllä hattua tälle konnarille, sille tiedän erään samassa ammatissa toimineen ihmisen, joka ilman tunnontuskia olisi varmasti heivannut miehen vaikka suoraan radan varteen.
Kommentit