Illansuussa palailtiin kotiin päin. Matkan pölyt oli mukava huuhtoa pois Suden rantasaunassa, ja sitten pulahtaa vieressä virtaavan joen vilvoittavaan veteen. Siellä saunanlauteilla Suden hellittävänä ja suukoteltavana ollessaan tunsi Punahilkka taas elävänsä niin vahvasti, ettei hän ollut uskonut sen olevan edes mahdollista.

Menneitä vuosia, jolloin ei tuntenut olevansa yhtään mitään kenellekään, ei kannattanut harmitella, vaan elää ja nauttia siitä, että tämän Suden suusta sai kuulla olevansa sellaista, mitä aina sisimmässään oli kyllä tiennyt olevansa, mutta koskaan ei oikein ollut uskonut todeksi. Ja totta se kuitenkin oli! Siitä kertoivat Suden kiihkeä katse ja halukkaat tassut, sekä Punahilkan oma halu ja tyytyväisyys.

Päivän matkustelu oli väsyttänyt sekä Sutta että Punahilkkaa niin kovasti, että he saunan ja kevyen illallisen jälkeen hakeutuivat pian yöpuulle. Siinä ennen uneen vaipumistaan he vielä juttelivat päivän tapahtumista, sen monista mukavista kokemuksista ja siitä, miten hyvä heidän oli yhdessä olla.

Miten Punahilkasta kuitenkin siinä puolihorteessa Suden sylissä levätessään tuntui siltä kuin Susi olisi katsellut häntä pitkään ja miettivästi, aivan kuin tällä olisi ollut Punahilkalle jotakin tärkeää sanottavaa. Mutta sitten Punahilkka taas ajatteli vain kuvittelevansa eikä ryhtynyt asiaa kyselemään. Susi varmasti kertoisi asiansa aikanaan, jos jotain kerrottavaa oli.

Sunnuntaikin oli mitä kaunein päivä. Sen Susi ja Punahilkka päättivät viettää kauniista ilmasta nauttien Sudenpesässä ja sen puutarhassa. Välillä voisi saunoa ja uida ja tietenkin olla lähekkäin aina kun siltä tuntuisi.

Jo aamusta asti tunsi Punahilkka eron ahdistuksen rinnassaan, vaikka kuinka yritti olla sairastamatta tulevaa tautia. Punahilkka tiesi kyllä, mistä oli kyse. Hän oli rakastumassa Suteen. Eihän siinä sinällään mitään pelättävää ja pahaa pitänyt olla, ei. Mutta jostain syystä Punahilkan valtasi taas kumma tunne, että tällainen onni ei kauaa voisi jatkua. Sitten hän päätti nauttia jäätelöstään niin kauan kuin sitä lautasella olisi, sysäsi ikävät ajatukset taka-alalle ja nautti Sudesta ja tämän seurasta täysin siemauksin. Nyt asioita taaksepäin katsoessaan on hän tyytyväinen, että teki juuri niin: eli, nautti ja hehkui, eikä pilannut lyhyitä yhteisiä onnenhetkiä turhalla murehtimisella.