Muistan lapsuudesta, miten valtavalta näytti leipätaikina, jonka äiti sitten leipomispöydälle nosti. Sitä oli niin paljon, ettei kaikkea voinut edes nostaa pöydälle kerralla, vaan sitä oli otettava monta kertaa. Vähä kerrassaan taikinasta syntyi leipiä, jotka taas jätettiin joksikin aikaa pöydän kulmalle odottamaan uuniin pääsyä.

En tiedä, oliko äiti nähnyt jossakin piikomispaikassaan mallin leipomispöydästä. Tai sitten hän oli kehitellyt mallin itse. Se ei nimittäin ollut mikään pöydän nurkka, jossa ruokailun tai muun seassa leipiä pyöriteltiin. Leipomispöytänä toimi tuvan iso ruokapöytä, jonka ympärillä oleville penkeille väki normaalisti kokoontui ruokailemaan.

Se oli siis kuin nykyajan pirtinpöydät pitkine penkkeineen. Siinä oli vain se ratkaiseva ero, että pöydän päällyskansi oli irrallinen. Leipomispäivänä pitkät penkit siirrettiin rinnakkain sivummalle ja pöydän irrallinen kansi nostettiin pois paikaltaan ja käännettiin penkkien päälle alassuin. Nyt oli olemassa puhdas alusta leipomista varten ja penkkien päällä toinen puhdas, reunallinen alusta, johon leivonnaiset nostettiin kohoamaan ja pois leipojan tieltä.

En ole missään muualla nähnyt tuollaista pöytää, ellei sitten kummitätini luona ollut sellaista myös. Mutta äiti oli hyvin edistyksellinen ihminen ja käytti hyödykseen kaikki uudet keksinnöt, joita maailmalla liikkuessaan näki, jos niihin vain oli varaa. Luulen, että tuhuva, joka oli seppä ja osasi tehdä tarvikkeita niin puusta kuin raudastakin, oli pöydän tehnyt äidin ohjeiden mukaan.

Talossa, jossa oli paljon väkeä ja puutetta tilasta, oli tuollainen ratkaisu mitä oivallisin. Leipomispäivänä tavallinen iso ruokapöytä muuntui leipomispöydäksi, joka oli riittävän iso suuriakin leipomuksia varten. Kun leivontapäivä oli ohi, pöytä palveli taas tavallisena ruokapöytänä ja tuvan pöytänä, eikä mikään, paitsi tietenkin tuoreen leivän tuoksu ja orressa riippuvat leivät, kielinyt siitä, että talossa oli juuri leivottu. Tuo pöytä on lapsuudenkodissani vieläkin. Sitä käytetään edelleen, mutta leipomispäiviä taitaa nykyisin olla enää kovin harvoin, ja jos onkin, riittää pieni leipomisalusta pienille taikinoille.