En kuitenkaan alkanut kirjoittaa varsinaista tarinaa, sillä aineksia oli niukanlaisesti. Mutta blogia päivittäessäni kertoilin kautta rantain vierailustani ja sen aiheuttamista tuntemuksista sisälläni. Yksikään lukija ei takuulla pystyisi päättelemään, kenestä kirjoitin. Eiväthän he tunteneet minuakaan, kirjoittajaa.

Mutta eipä aikaakaan, kun mies jo älähti. Hän ei kommentoinut postaustani, se olisi hänen mielestään varmasti ollut liian paljastavaa. Mutta sain kitkeränsävyisen sähköpostin, jossa mies loukkaantuneena ja vihaisena suorastaan vähän uhkaili minua.

Minä en korvaani lotkauttanut moisille uhkailuille, vaan postasin vielä toisenkin kerran saman asian tiimoilta. Mieskin rauhoittui, kun huomasi, etten tässä nyt mitään paljastuksia ollut tekemässä. En ole kostonhimoinen ihminen, mutta joskus en vain voi vastustaa kiusausta härnätä vähän nahkaansa kovasti varjelevia miehiä.

Mielestäni ihmisen on pystyttävä elämään tekojensa kanssa. Jos jotakin uskaltaa tehdä, on uskallettava myös seisoa tekojensa takana, jos ne joskus tulevat muidenkin ihmisten tietoon. On kuitenkin aina otettava huomioon se, että jos minä kirjoitan tarinan tapaamisistani jonkun miehen kanssa, on se aina minun subjektiivinen näkemykseni ja kokemukseni tapahtuneesta, ei mikään jumalallinen totuus. Jos kyseinen mies kirjoittaisi samasta asiasta, olisi näkökulma aivan toinen, mutta luultavasti yhtä lähellä totuutta, ellei jompikumpi tietoisesti valehtelisi. Mutta kuten sanottu, tästä tapaamisesta ei paljoa aineksia irronnut kokonaiseen tarinaa, joten annoin asian olla.

Lomani loppui, ja tulossa oli näytelmämme ensi-ilta. Kaikki meni hyvin, ja minä kirjoitin blogiini postauksen ensi-iltatunnelmista sekoittaen mukaan vähän mielikuvitusta. Seuraavalla viikolla mies soitti minulle. Hän oli taas lukenut postauksiani ja oli niissä näkevinään vihjeitä siihen suuntaan, että kirjoittamisessani oli tapahtunut jonkinlaista vapautumista. Kuinka ollakaan otti hän siitä kunnian itselleen. Hän oli sitä mieltä, että tapaamisemme oli minut vapauttanut kirjoittamaan, niin kuin kirjoitin.

Minusta miehen puhe kuulosti jokseenkin omahyväiseltä. Itse en ollut kokenut hänet tavatessani mitään vapautumista puoleen tai toiseen. Olin ja olen edelleen vakaasti sitä mieltä, että jos ihmisessä jotakin muutosta tapahtuu, lähtee se aina ihmisestä itsestään, ei hänen ulkopuoleltaan.