Kun vanha suhde nyt oli kuopattu, saatoin keskittää kaiken tarmoni uuteen tuttavuuteeni. Mies oli minua hiukan nuorempi, eronnut ja hoiti isoa viljatilaa muutaman kymmenen kilometrin päässä minusta. Hän oli siis isäntä. Vaihdoimme muutaman viestin ja pyhäinpäivänä tapasimme ensimmäisen kerran menemällä syömään puolimatkan krouviin.

Mieleeni on jäänyt miehen minulle ensimmäisen puhelumme jälkeen lähettämä viesti. Hän sanoi puhelun olleen miellyttävä. Hänen mielestään siinä kaksi aikuista, taspainoista ihmistä vaihtoi ajatuksia. Minusta viesti tuntui mukavalta ja antoi toiveita mahdollisesti hyvästä suhteesta, sillä en todellakaan halunnut sotkeentua mihinkään ihmissuhdekoukeroihin, joita trefipalstoilla oli tarjolla yllin kyllin. Ei kulunut kauaakaan, kun kuitenkin huomasin olevani sellaisessa kaulaani myöten.

Mutta alku oli lupaava. Tapasimme puolitapäivin eräässä ravintolassa. Minulla on aina ollut tapana yrittää tavata noin puolivälissä matkaa, jos tuttavuus on ollut kauempaa. Ainakin olen sitä ehdottanut. Tietysti joskus aikataulu tai jokin muu syy ei sitä salli, mutta pääsääntöisesti toimin näin. Haluan jo sillä viestittää, että olen itsenäinen ihminen enkä etsi seuraa hyötymistarkoituksessa. Niin siis nytkin.

Kun saavuin paikalle, oli minua siellä odottamassa hyväntuulinen ja hymyilevä, vaalea mies. Ensitervehdysten jälkeen siirryimme sisälle ja aloimme tutkia ruokalistaa. Muistan, että tarjolla oli ainakin lohikeittoa, jota minä sitten valitsinkin. Mies taisi syödä jotain liharuokaa. Siinä aterioidessa ja samalla jutellessa aika kului kuin siivillä. Mies oli minusta välitöntä, mukavaa ja miellyttävää seuraa, ja meillä oli paljon pumumista keskenämme.

Kun syömiset oli syöty, emme tietenkään voineet enää jäädä istuksimaan ravintolaan kovin pitkäksi aikaa. Silloin mies kysyi, halusinko lähteä katsomaan hänen tilaansa. Se oli sukutila, kylläkin entisen vaimon suvun tila, jossa oli vanha päärakennus ja lääniä vaikka muille jakaa. Tietysti halusin ja sanoinkin, että ellei mies olisi asiaa ottanut puheeksi, olisin minä itse kutsunut itseni kylään hänen luokseen.

Minulla sattui olemaan autossani tuoreita korvapuusteja, jotka olin saanut ystävättäreltäni poiketessani tulomatkalla hänen luonaan. Mies varmaan keittäisi kahvit, ja minä tarjoaisin tuoretta nisua. Kahvit ja pullat olivat toki sivuseikka. Enemmän minua tosiaankin kiinnostivat talo ja ympäristö, jossa mies majaansa piti. Miehen puheet antoivat ymmärtää, että ihan pienestä tönöstä ei ollut kyse. Totta kai halusin nähdä, oliko puheissa ilmaa ja minkä verran.