Ei onnistanut Punahilkkaa siis tuollakaan susipolulla, vaan kovin vaikeasti taivallettavaksi osoittautui se heti ensi metreillään. Sen oli Punahilkka sentään jo näille kymmenille päästyään oppinut, että jos jossakin susisuhteessa heti alussa pahasti tai vaikka vain vähänkin tökki, ei sellaisesta yrityksestä kannattanut kovin kummoisia odotella.

Jos jo ensimmäisissä yhteydenotoissa onnistui susi tai Punahilkka väärät sanakäänteet tai lauserakenteet viestiinsä sisällyttämään, oli kaikki vaivannäkö asiaintilan korjaamiseksi sen jälkeen kokolailla turhaa ja kumpaisenkin ajanhukkaa. Yleensä asiat selittelemällä menivät entistä enemmän sotkuun, ja jos jompikumpi, susi tai Punahilkka oli tahallaan tai tahattomasti itsensä huonosti julki tuonut tai asiansa epämääräisesti tai vallan väärin esittänyt, ei sitä enää paremmaksi saisi, vaikka itse Martti Lutherin katekismusselitysten veroiset selittelytaidot omaisi.

Tällaisia työtapaturmia sattui susipoluillakin silloin tällöin. Silloin ei auttanut muu kuin todeta, että tämä viehe taisi tulla heitettyä väärään kohtaan. Saalista ei tällä kertaa tullut tai sitten se oli niin alamittainen, että se oli päästettävä takaisin kasvamaan. Joku toinen siitä vielä hyvän saaliin aikanaan saisi, vaikka Punahilkan kalasopan lisukkeeksi siitä ei tällä kertaa olisikaan.

Pieniin vastamäkiin ei Punahilkan matkanteko yleensä enää katkennut, vaan kokemuksistaan oppineena ja kukaties hiukan niistä viisastuneenakin hän arvioi vahinkojen määrän ja laadun, kirjasi oppimansa muistiin ja heitti koko roskan pienen korinsa pohjalle. Jossakin toisessa susipolun mutkassa saattoi kokemuksesta hyvinkin olla hyötyä.

Mutta Susimetsähän on täynnä polkuja ja poluilla vilistelee jos millaisia susia niin, että heikompia hilkkoja jo huimaa. Punahilkkaa ei huimaa. Hän ei ole tullut Susimetsään valittelemaan ja voivottelemaan, kun ei tärppää, kun ei onnistu, kun susikutaleet ovat sitä ja tätä, mutta eivät juuri sellaisia kuin Punahilkka toivoisi. 

Tietenkin sudet, kuten myös hilkat ovat mitä ovat. Joku on epäluotettava, toinen takertuja. Yksi epäilee kaikkea, mitä Punahilkka sanoo olevansa, eikä itsestäänkään mitään kerro, tai jos kertoo, niin senkin muunnettuna totuutena. Mutta sellaista sattuu oikeassakin elämässä, niin että siihen tuleen ei kannata jäädä kenenkään makaamaan, vaan ylös siitä on noustava, ennen kuin palaa sudelta turkki tai Punahilkalta hilkka.