Unessa vietettiin Markun ja Sirkan häitä. Nuorina, kauniina ja rakastuneina he tanssivat häävalssia seuratalon lankkulattialla. Kesken tanssin vaipui Sirkka äkkiä maahan eikä noussut enää. Markku yritti virvoittaa nuorta vaimoaan, mutta näytti siltä, että Sirkka oli kuollut. Punainen verivana alkoi hiljalleen norua Sirkan suupielestä.

Kauhistuneena Markku yritti perääntyä Sirkan ruumiin luota, mutta silloin Sirkka yhtäkkiä virkosi ja tarrasi Markun nilkkaan kädellään, joka muistutti kotkan pitkäkyntistä raatelujalkaa. Kynnet painuivat sukan läpi syvälle ihoon ja aiheuttivat sietämättömiä kipuja. Markku huusi tuskissaan ja yritti ravistaa Sirkkaa irti jalastaan, mutta aivan turhaan. Sirkan käsi kietoutui pihtien lailla Markun nilkan ympärille.

Äkkiä Sirkan hahmo alkoi muuttua. Valkoinen morsiuspuku muuttui tummasävyiseksi höyhenpeitteeksi, ja kasvot alkoivat muistuttaa kotkan päätä paksuine nokkineen ja auki rävähtäneine pistävine silmineen. Hitaasti alkoi kotkaksi muuttunut Sirkka kohota ylös lattialta. Toinen raatelujaloista piti yhä kiinni Markun nilkasta, ja toisen Sirkka-kotka iski kiinni Markun päälakeen niin, että veri vain purskahti.

Sitten kotka kumartui eteenpäin ja nokkaisi silmän Markun päästä. Se pyöritteli silmää hetken nokassaan aivan kuin arvioiden, kannattaisiko sitä syödä. Sitten yhdellä liikkeellä oli silmä kotkan suussa ja kohta jo nielussa. Syötyään silmän, josta se aivan selvästi piti, kotka kumartui taas eteenpäin ja nokkaisi toisenkin silmän Markun päästä. Sen se nielaisi arvelematta. Tyytyväisenä kotka sitten alkoi puhdistaa veristä nokkaansa Markun olkapäähän.

Nyt Markku oli silmätön. Hän huusi kuin kuoleman hädässä kotkan kynsissä, mutta kukaan ei tullut häntä auttamaan. Vain kotkan ällöttävän hajuinen hengitys löyhähteli hänen kasvojaan vasten, ja raatelujalat puristivat päälakea ja toista nilkkaa. Sitten Markku tunsi, että hänen jalkansa alkoivat irrota maasta. Kotka nosti hänet ilmaan kevyesti kuin höyhenen ja suuria siipiään lekutellen alkoi kuljettaa häntä pois. Minne? Siitä Markulla ei ollut aavistustakaan, sillä hänhän oli nyt sokea…