Ny alakaa se matkan kaikista tympein homma. Pitäs hakea matkalaukku varastosta ja ruveta sitä täyttämään. Laiton äskön kotiin tultuani vielä pyykkikoneen pyörimään, että saan puhtaita riepuja mukaani. Toinenki koneellinen ois tarkotus pestä. Ne ennättää kyllä kuivaa parvekkeella, ku ilima on niin hyvä: sopivasti lämmintä ja lepponen tuulenhenki lisäks.

Mää en ymmärrä, miks tuo pakkaaminen on kerta kerran jäläkeen tympeämpää. Aika hyvin oon vuosien varrella oppinu, etten turhia tavaroita mukanani kanna, mutta joka kerta sitä rompetta vaan on liikaa. Ei semmosta matkaa osaa tehäkään, että ois justiin kaikki se, mitä tarvihtoo eikä mitään ylimäärästä.

Jos jotaki tärkeää jää pois, voi Venäjänmaalla olla vaikeaa semmosta kaupasta hommata. Sitte pitäs osata varautua tuuleen, sateeseen ja paisteeseen. Oon aatellu, että sielläki on kumminki ny kesä. En kaikkea maalimaa mukanani rahtaa, vaikka ohojeissa käskettiin ottaa pipoki. Vaikka ei se pipo ny palijo tilaa vie. Taijan sitteki ottaa sen ja jonkun sortin hanskat. Onpahan sitte, mistä päälleen riuhtasoo, jos ilima ykskaks kylymenöö.

Kapriilla meinaan kumminki pärijätä. Kahet otan, niin on vaihon varaa. Ei mulle varmaan mitkään varkut näijen lihojen päälle mahtuskaan. Enkä muutenkaan tykkää kesällä olla pitkissä housuissa. Hamonen olis mukavin, ja yhen semmosenki aattelin heittää laukkuun.

Kengät on kans ikuinen ongelma. Ny ku mulla on sitä jalakasientä, ei voi pitää kovin umpinaisia kenkiä, ettei varpaat hauvu. Jos pistän lampaanvillaa varpaisiini, ei mun sorkka kovin pieneen ja siroon kalossiin sovi. Täytyy ottaa sandaalit, joista en kyllä yhtään tykkää, mutta ne on avonaiset ja välijälestiset. Niihin mahtuu sukkaki, niin pysyy varpaat vähä puhtaampina, jos oikeen pölysillä ja likasilla teillä jouvutaan marssimaan. Otan kyllä umpinaisetki kengät. Ne on jalassa mukavat.

Ja eiköhän nuo varpaat tuosta hilijakseen ala parantua. On niitä ainaki liotettu ja ropattu aamun illon, kietastu lampaanvillaa varvasväliin, talakittu ja vielä suojattu sukalla, ettei pöpöt pääse tekemään tuhojaan. Nyt näyttäs siltä, että ruusua ei enää tartte pelätä, mutta otan siitä huolimata lääkkeet mukaan, ku ne kerran on jo hankittu. Ei niitä Venäjältä saa, jos äkkiä sattus tarvihtemaan.

Mun pitää varmaan pakata kaikki roppini erilliseen pakaasiin, on niitä semmonen arsenaali. Puoskari käski ottaa reseptit mukaan, etteivät tullissa luule, että mää huumeita kuletan mukanani kassikaupalla. Eilen jo tulostelin paperiversioks niitä, jotka oon saanu sähkösinä. Ei ne paperipalat palijo paina, ja eipähän tarvihte sitte selitellä.