Mää tulin joku aika sitte töistä kotiin ja pistin ensimmäiseks pyykkikoneen pyörimään. Jotenki tuntuu olo niin mahottoman enerkiseltä. Tänään se mun joulusuunnitelma nytkähti taas eteenpäin, ja huomenna saan taas lisää tietoa asiasta. Voipi olla, että joulun tienoosta tuloo mulle hyvin kiireistä aikaa. Se ei mua haittaa ollenkaan, onpahan jotakin hyövyllistä tekemistä pitkinä vapaapäivinä, jollonka ihimiset nyhyjöttää nurkissaan eikä juur ketään näy missään, paitsi tietenki hautausmaat aivan pursuiloo väkeä.

Kummää olin saanu pyykit pyörimään, pistin puurokattilan tulelle. Aattelin kokeilla, minkälaista huttua syntyy, ku soijamaijosta keittää puuron. Ei mulla mitään valamista soijamaitoa oo, mutta soijajauhoa meleko runsaasti. Siihen ku sekottaa vettä, saa rusehtavaa, maitomaista nestettä. Semmosenaan, vaikka maitoa onki nimeltään, ei se mitään kovin kummosta herkkua oo. Mutta puuronpohojana se voi olla aivan käypästä.

Kun maito sitte kuumeni, mää heittelin sekaan kaikenlaista ryynin ja leseen tapasta, mitä kaapista sattu löytymään. Keittelin sekotusta puolisen tuntia ja sitte jätin vielä sammutetulle levylle hautumaan. Äskön kävin heittämässä suolat sekaan ja samalla vähä tunnustelin makua. Ei hassumpaa, täytyy sanoa. Jos vielä ois voisilimä, jonka kans sitä pistelis poskeesa, niin jopa ois hyvää. Mutta mun pitää vissiin tyytyä vaan kotikutosiin hilloihin. Niitä mulla on.

Nymmää kävin maistamassa puuroa kunnolla. Se maistu jotenki jauhoselta. Sitte keksin, että makua vois koittaa vielä parantaa jollaki. Täräytin sekaan puoli purkillista turkkilaista jukurttia. Sehän on melekeen ku smetanaa, mutta rasvaa vaan on vähemmän. Johan alako tulla puuroon täyteläisyyttä. Suolaa vähä lisäsin, kun se jokurtti on sen verran hapanta, että puuro tuntu suolaa kaipaavan. Voirasian pohojalla oli nokare suolasta voita. Sen pistin kyytipojaks ja hyvää oli!

Ny ku työasiat alakaa olla aika lailla reilassa, tuntuu olo tosi lepposalta. Mää alan oottaa sitä joulua! Voi tuntua vähä kummalta, kummää sanon näin, mutta mää oonki päättäny tehä joulun syvämeeni. Ulukosesti en ees yritä mitään laitella, vaikka varastosta kyllä löytys jos jonki sortin tonttua ja enkeliä. Tämä, mitä ympärillä nyt on, riittää mulle mainiosti. Kaikista parasta on se, että nyt mulla on oikeasti ja konkreettisesti mahollisuus jakaa omastani. Sitähän sen joulun pitäs olla.