Kun avustuskuorma oli purettu ja jonkinlainen pakollinen kaupunkikierros tehty, oli aika suunnata maaseudulle. Kaupunkikierroksen aikana opas useaan kertaan mainitsi, mitkä kadunvarsien taloista olivat suomalaisten 70- ja 80-luvuilla rakentamia. Sen olisi kyllä osannut päätellä ilman oppaan painotuksiakin. Sen verran eroa taloissa oli niin arkkitehtuurin, rakennusmateriaalien kuin kunnonkin suhteen. Nykyisin kuulemma asunnot suomalaistaloissa olivat korkeassa kurssissa. Niistä haluttiin ostaa omistusasuntoja, mutta siihen ei ihan jokaisen kostamuslaisen tulotaso riittänyt.

Meillä oli edessä pitkä matka, sillä seuraava yöpymispaikka oli varattu Belomorskista (vuoteen 1938 Sorokka), Vienan meren rannalla sijaitsevasta kaupungista. Kaupunki on tullut tunnetuksi myös siitä, että Neuvostoliiton hirmuhallitsija Stalin rakennutti sen alueelta alkavan Vienanmeren-Itämeren kanavan (lyh. Vienanmeren kanava), joka yhdistää Vienanmeren Ääniseen.

Kanava saa siis alkunsa Belomorskista ja se päättyy Poventsaan. Kanava on 227 kilometriä pitkä. Siitä on kaivettua kanavaa 48 km, padottua jokea 97 km, säännösteltyä järveä 80 km ja sulkuja 19. Kanava avattiin liikenteelle 1933.

Surullisen kuuluisaksi kanavan tekee se, että se rakennettiin 20 kuukaudessa vankityövoimalla. Kaiken kaikkiaan rakennustöihin osallistui 126 000 vankia. Historiantutkijat ovat arvioineet, että jopa 50 000 vankia kuoli kanavan rakennustöissä, sillä rakennustahti oli hurja ja olot sekä ravinto surkeita. Kun kanava valmistui, sitä kutsuttiin ”Stalinin Vienan meren-Itämeren kanavaksi”. Myöhemmin, kun Neuvostoliitossakin alettiin arvostella Stalinin toimia, hänen nimensä poistettiin kanavan nimestä.

Belomorskiin oli siis matkamme, mutta sitä ennen saimme tuta, millaisia ovat maantiet Vienan Karjalassa. Asfaltista ei ollut varmaan koskaan kuultukaan, vaan mutkaiset, kapeat ja erittäin kuoppaiset hiekkatiet halkoivat maaseutua, joka oli lähinnä metsää.

Asutusta oli harvassa. Siellä täällä näkyi entisen Neuvostoliiton ajoilta jäänteitä sovhooseista ja kolhooseista. Pellot lepäsivät viljelemättöminä rikkaruohojen vallassa tienvarsilla, ja isot rakennukset olivat rappioituneet käyttämättöminä, kun niistä ensin oli ryöstetty kaikki sellainen, millä oli jotakin arvoa. Ruostuneita maatalouskoneita näkyi siellä täällä entisten kolhoosien pihamailla. Näky oli lohduton.