Seuraava päivä oli laskiaissunnuntai. Silloin pakkasin repun selkään ja suuntasin juna-asemalle, josta juna kuljetti minut läheiseen isompaan kaupunkiin. Olin menossa kylpylään pulikoimaan koko päiväksi.

Ihan oma-aloitteisesti tuskin olisin kylpyläreissulle lähtenyt, mutta kun sain sen ilmaiseksi ja vielä hyvän lounaankin samaan syssyyn, en tietenkään jättänyt mahdollisuutta vesi-iloitteluun käyttämättä. Tämän kaiken tarjosi minulle ja toki muillekin osallistujille Käpy ry , johon olin liittynyt ainaisjäseneksi pienen tyttäreni kuoleman jälkeen yli kaksikymmentä vuotta sitten.

Alkuun olin vain tavallinen rivijäsen, mutta muutamia vuosia sitten lähestyvän eläkeikäni innoittamana päätin osallistua tukihenkilökoulutukseen. Kävin yhden viikonlopun pituisen tukihenkilökoulutuksen ja olin jo yhden kerran toiminut vertaistukena lapsensa vauvana menettäneelle äidille.

Tuo tukisuhde oli aikanaan päättynyt, ja nyt oli menossa uusi tukisuhde toisen, lapsensa aivan vauvana menettäneen äidin kanssa. Kylpyläpäivä oli tarkoitettu virkistykseksi nimenomaan meille vapaaehtoisille, ja koska en ollut oikeastaan mihinkään sellaiseen koskaan osallistunut, päätin nyt hyödyntää uutta asuinpaikkaani ja tarjottua virkistysmahdollisuutta.

Aiemmin ei se olisi ollut oikein mahdollista pitkien välimatkojen vuoksi. Ja liekö tällaisia virkistyspäiviä ennen ollut tarjollakaan? Yhdistys oli tainnut saada rahalahjoituksen, joka nyt käytettiin vapaaehtoisten vertaistukihenkilöiden hyväksi. Samanlaisia virkistyspäiviä järjestettiin eri puolilla Suomea, niin että mahdollisimman moni voisi niihin osallistua.

Olin lähtenyt hyvissä ajoin liikkeelle, sillä ajatuksenani oli kävellä asemalta kylpylään. Niin teinkin, ja vaikka aluksi epäilin osaamistani ja suunnistustaitojeni riittävyyttä minulle jokseenkin vieraassa kaupungissa, sujui matkanteko hyvin kirpakkaassa pakkassäässä. Sillä niinhän siinä taas oli käynyt kuten monena edeltävänä talvenakin. Talvi pakkasineen saapui silloin, kun ihmiset alkoivat jo huhuilla kevään merkkien perään ja kaivella kevätrotsejaan naftaliinista.

Kylpylään saavuttuani hain tiskiltä avaimen ja vein jo romppeeni pukuhuoneen kaappiin. Sitten siirryin aulaan odottamaan, että koko porukka saatiin koolle. Muutama tuttu näkyi odottajien joukossa, ja heidän kanssaan oli mukava vaihtaa kuulumisia. Oli ilo huomata, että raskaista kokemuksista huolimatta elämä yllätyksineen kulki eteenpäin, ja uutta elämää odotettiin syntyväksi siellä ja täällä.

Kun kaikki sitten olivat saapuneet paikalle, siirryimme ensin ruokailemaan. Kun mahansa oli täyttänyt hyvällä ruualla, sai omaan tahtiinsa siirtyä sulattelemaan ateriaansa kylpylän lämpimiin altaisiin. Taisin kokeilla jokaista allasta ja saunaa, sillä sitä vartenhan siellä olin. Täytyy kyllä sanoa, että kaipasin hiukan seuraa. Olisi ollut mukava vaihtaa kokemuksia kaverin kanssa, mutta hyvä näinkin.

Kylpylässä olisi saanut viipyä sulkemisaikaan saakka, mutta minä olin jo varannut junalipun paluumatkaa varten tietylle junavuorolle, joten muutaman tunnin saunomisen ja vesissä lilluttelun jälkeen sanoin hyvästit kylpylälle ja lähdin taas marssimaan asemalle päin. Sielläkin jouduin junaa vähän vielä odottelemaan, mutta mukaan varaamani kirjan lueskelu auttoi ajan kulutuksessa.

Kun juna puksutti kotiasemalle, ja siitä talsin ne muutamat sadat metrit, jotka minulla kotiin oli asemalta matkaa, saatoin taas tyytyväisenä todeta: Mukava oli käydä, mutta kotiin oli ihana palata! Tuntui myös siltä, että tästä kylpyläreissusta riitti minulle pitkäksi aikaa.