En tarkoita, että äiti olisi hylännyt meidät muut, ei toki. Aineellisesti meistä pidettiin kyllä huoli varmaan paremmin kuin monessa muussa perheessä tuohon aikaan. Mutta jos lapsi kokee, että joku sisaruksista, varsinkin sellainen, jonka kanssa on enää mahdotonta kilpailla vanhempien huomiosta, tuntuu siitä huolimatta saavan suurimman arvon ja huomion, on siinä jotain kummallista. En osaa sanoa, kokivatko muut sisarukset näin, mutta minulle tällainen olo tuli, kun kasvoin ja aloin asioita ymmärtää.

Toisaalta taas kunnioitan äitiä siinä mielessä, että hän surustaan ja monista huolista huolimatta jaksoi meidät kaikki kasvattaa aikuisiksi. Äiti oli hyvin työteliäs ihminen ja hankki kotiin paljon sellaista, mitä naapureissa ei ollut. Hän viljeli hyötypuutarhaa, ja sieltä saatiin monenlaista ruuanjatketta pöytään.

Suurena intohimona hänellä tuntui olevan perunanviljely. Perunaa meillä istutettiin aina useita aareja, ellei jopa hehtaareja. Se yritettiin saada maahan mahdollisimman aikaisin keväällä, että sitten jo loppukesästä äiti pääsi sitä myymään läheisen kaupungin torille. Hänen Siikli-perunansa taisivat olla oikein kuuluisia ja ainakin hyvin haluttuja torilla, sillä joka perjantai-iltapäivä, kun me lapset tulimme koulusta, jouduimme ensitöiksemme perunamaalle kuokkimaan äidille myytävää seuraavan päivän torireissua varten.

Muistan, miten inhosin tuota työtä. Perunoita oli nostettava säkkikaupalla. Muistelen, että joskus äiti vei kaupunkiin jopa parikymmentä isoa säkillistä perunaa. Monet kaupunkilaiset tilasivat häneltä nimittäin koko talven perunat. Ei siis ihme, että lapset, muutkin kuin minä, saivat kyllikseen perunannostosta.

En muista, kuinka monta tuntia perunamaalla kykimme, tuskin kahta, kolmea tuntia kauempaa, mutta aika tuntui silloin kuluvan matelemalla. Oli suuri helpotus, kun viimeinenkin säkki oli täytetty. Äiti oli myös hyvin tarkka siitä, että myytävä tuote oli tasalaatuista. Isot ja pienet perunat eroteltiin, ja jos sattui iskemään vahingossa kuokalla perunan kylkeen, oli sellainen peruna siirrettävä armotta hylättyjen perunoiden ämpäriin, vaikka se olisi ollut perunamaan isoin peruna. Ihmekös sitten, jos ostajat olivat tyytyväisiä ja halusivat ostaa perunansa juuri äidin myyntikojusta.