Elämä kulki taas eteenpäin, kun ei se taaksepäinkään voinut mennä. Soile yritti täyttää elämäänsä osoittamalla kiinnostusta tyttären harrastuksia ja koulunkäyntiä kohtaan. Samalla hän tuki tätä huomatessaan, miten Mikko selvästi lapsen aikuistuessa alkoi kohdella tätä siten kuin hänellä oli tapana kohdella kaikkia naisia.

Soilesta sellainen tuntui pahalta. Mikon puheet yhteisestä kasvamisesta ja muuttumisesta valuivat maahan vähä kerrassaan kuin vesi hanhen selästä. Tuskin Mikko edes oli tajunnut, mitä aikoinaan oli tullut luvanneeksi. Ja jos olikin, ei hän nähnyt niitä arkipäivän tilanteita, joissa olisi voinut toimia toisin, uutta toimintamallia soveltaen.

Hän oli edelleen sama Mikko päästä varpaisiin, ja nyt alkoivat vaikuttaa vielä ikääntymisen tuomat ongelmat. Mikon kuulo huononi, mutta ei hän suinkaan suostunut hankkimaan kuulolaitetta sen hankalan käytön vuoksi. Kokeiltuaan sitä hän palautti sen takaisin terveyskeskukseen, ja sitten vain kuunneltiin kaikkea suuremmalla volyymilla ja sanottiin sama asia moneen kertaan.

Se oli Soilesta ja tyttärestä enemmän kuin rasittavaa. Heti aamusta avasi Mikko television, jonka hän sääti tietenkin hyvin kovalle. Jos talon naiset sattuivat aamutoimiensa lomassa puhumaan hiukan lujempaa, saattoi Mikko karjaista heidät hiljaisiksi. Karjaisunsa oikeutusta hän perusteli sillä, että naiset muka alkoivat puhua suureen ääneen aina juuri silloin, kun jostakin tärkeästä asiasta olisi pitänyt saada selko.

Niinpä Soile ja tytär usein menivät toiseen huoneeseen asioista, aivan tavallisista ja jokapäiväisistä puhumaan. Se taas aiheutti sen, että Mikko epäluuloisen luonteensa mukaisesti alkoi syyttää heitä siitä, että he salailivat asioita Mikolta.

Sama televisiovalta täytti kodin iltaisin. Mikko istui koko pitkän illan television ääressä surffaillen kanavalta toiselle. Joskus tytärkin katsoi televisiota, mutta Soile ei oikeastaan koskaan. Hän mieluummin luki tai teki kotiaskareita, joissa kyllä tekemistä riitti. Usein he myös tyttären kanssa istuskelivat tämän huoneessa juttelemassa ja asioista puhumassa.

Hyvä keino päästä eroon koko talon täyttävästä televisiomelusta oli lähteä ulkoiluttamaan koiraa. Vaikka koira olikin tyttären nimissä ja pääasiallisesti hänen vastuullaan, ulkoilutti Soilekin sitä usein. Iltaisin hän lähti mielellään tyttären ja koiran kanssa ulos lenkille. Sielläkin oli hyvä puhua rauhassa asioista, jotka painoivat mieltä.

Sivumennen sanottuna osallistui kyllä Mikkokin koiran lenkitykseen kotona ollessaan. Päivälenkkeily oli hänen vastuullaan, ja joskus iltaisinkin lähti hän Soilen ja koiran kanssa lenkille. Ulkona raittiissa ilmassa oli kaikkien hyvä tuulettaa ajatuksiaan.